"Tieteitten harjoittajista kunnioitetaan enimmän niitä, jotka osaavat siihen määrään sekoitella ja sinne tänne viskellä luonnollista sanajärjestystä, että se, mikä itsestänsä on selvää ja ymmärrettävää, sen kautta muuttuu sameraksi ja sekavaksi. Nämä kutsutaan runoilijoiksi ja heidän sanasekoitustansa sanotaan runoksi. Kuitenkaan ei sanojen tempullinen järjestys riitä runoilijalle mainetta ja kyvyntunnustamista tuottamaan; hänen pitää myös valhetteleman oikein kelpo tavalla. Niinpä omistetaankin miltei jumalallista ihailua eräälle vanhalle runoilijalle, Homerukselle, joka oli ollut oikein päämestari molempien näiden asioiden puolesta. Moni on koettanut päästä hänen kaltaiseksensa totuuden salaamisen ja sanojen tupermyllyn puolesta, mutta häntä ei ole vielä kukaan saavuttanut.
"Oppineilla Euroopassa on tapana ostaa koko joukon kirjoja, ei niin paljon sisällön, kuin muodon ja kauniitten siteitten ja kansien tähden. Kun nyt kirjakauppiaat havaitsivat, että oppineita ostajia oli helppo viekoitella koruilla ja silmän ilolla, painattivat he koko joukon teoksia toiseen muotoon, toisilla kirjasimilla sekä lisäämällä muutamia kuvia ja möivät sitte näitä uusia teoksia monta vertaa korkeammista hinnoista; sillä tieteet ovat täällä kauppatavaraa ja näppärimpiin kauppamiehiin luetaan juuri filosoofit ja kirjailijat. Varsinkin ovat narrit hartaat kirjoittamaan kirjoja, ikäänkuin he pelkäisivät että heidän tuhmuutensa maine muuten hukkuisi jälkimaailmalta.
"Euroopan yliopistot ovat tieteellisiä markkinapaikkoja, joissa kohtuuhinnasta saadaan ostaa arvoasteita, vihkimyksiä, arvollisuuksia, monenlaatuisia oppineita arvonimiä ja muita oppineita tavaroita, joita ei täällä alamaailmassa saateta saavuttaa ilman hikeä ja vaivaa ja monen vuoden ahkerata tutkimista. Tohtoriksi sanotaan niitä, jotka ovat ehtineet opin ja tiedon korkeimman määrän, taikka, niinkuin Eurooppalaiset tämän lausuvat, ovat pyrkineet erään korkean vuoren, Parnassuksen huipulle, joka on yhdeksän immen kotopaikka. Lähinnä järjestyksessä tulevat maisterit, joiden ei tarvitse maksaa täydelleen niin paljoa arvonimestänsä ja sentähden pidetään vähemmin oppineina. Tästä huomataan mitä hyväntahtoisuutta ylimaallisissa yliopistoissa osoitetaan miespuolista sukua kohtaan, joissa niin paljon kuin mahdollista koetetaan heille tasoittaa tie oppia kohden ja tehdä se mieluiseksi ja helppokulkuiseksi.
"Oppineita ja oppimattomia saatetaan eroittaa toisistansa sekä tapojen että puvun puolesta, mutta parhaiten kuitenkin heidän uskonnollisen katsantotapansa kautta: Oppimattomat uskovat vain yhtä jumalaa, joka kuitenkin samalla on kolme-yhteinen, oppineet sitä vastoin uskovat monta jumalaa ja jumalatarta. Etevimmät niistä ovat Apolloni, Minerva, yhdeksän Laulutarta y.m.m. jumalaa vähemmän arvosta. Kirjailijoilla, mutta ennen kaikkia runoilijoilla, kun ne oikein saavat puuskan päähänsä, on tapana ylistää ja palvella näitä jumaluuksia. Oppineet itse jaetaan eri luokkiin aina sen aineen mukaan, jolle he parhaastansa ovat omistautuneet, esim. filosoofit, runoilijat, kielentutkijat, luonnonoppineet, viisaustutkijat j.n.e.
"Filosoofilla tarkoitetaan oppinutta kaupustelijata, joka vahvistetun taksan mukaan myy elämänsääntöjä itsensä antautumisesta, köyhyydestä, kohtuullisuudesta, sekä saarnaa ja kirjoittaa niin kauvan rikkautta vastaan, että hän itse tulee rikkaaksi. Filosoofien pääisä oli muuan Seneka-niminen mies, joka tätä tapaa noudattamalla kokosi ruhtinaallisen omaisuuden.
"Runoilija on semmoinen, joka ennen kaikkia tunnetaan raivonsa ja puhkuvien sanelmiensa puolesta. Varsinkin on raivo huomattava puoli parhaista runoilijoista. Kaikki semmoiset sitä vastoin, jotka yksinkertaisesti ja selvästi lausuvat ajatuksensa, saavat jäädä laakeriseppelettä paitsi.
"Kielentutkijat ovat sodanhimoisia miehiä, jotka häiritsevät yleisen tyytyväisyyden. Eroitukseksi varsinaisista sotureista on heillä musta virkapuku kirjavan asemesta, sekä kynä miekan asemesta. He taistelevat yhtä itsepintaisesti kirjaimien ja tavujen puolesta, kuin nuo toiset vapauden, uskonnon ja isänmaan edestä. Minä luulen että hallitus ylläpitää näitä ainoasti sentähden, ettei yleisö rauhaisina aikoina, liian suuren rauhallisuuden tähden, rupeaisi kerpukia sairastamaan. Kuitenkin tapahtuu joskus, että esivallan arvollisuudellansa täytyy astua taistelevien väliin, kun nämä uhkaavat kuolemata ja turmiota, miten kuulin hiljan kerrottavan Pariisissa tapahtuneeksi, jossa korkein viranomainen, kun taistelu oppineitten kesken K:n ja Q:n käyttämisestä kirjoituksessa rupesi käymään liian loitos, määräsi että kumpiakin saadaan käyttää mielen mukaan.
"Luonnonoppinut on semmoinen, joka tutkii maan sisuuden, kaksi- ja neli-jalkaisia eläimiä, sekä käärmeitten ja hyönteisten luurakennusta ja tapoja ja joka tuntee kaikki tyyni luonnossa, paitsi itsensä.
"Viisaustutkija on semmoinen, joka yksin tietää mitä kaikki muut eivät tiedä, ja joka tuntee, selittää ja kertoo henkien ja sielujen olemuksen, ja kaikkea semmoista, jota on ja jota ei ole, mutta joka ei, juuri tuon liian tarkan katseensa tähden, näe, mikä on hänen oman nenänsä edessä.
"Semmoinen on tila tieteitten valtakunnassa Euroopassa. Olisihan minulla vielä paljon puhumista siitä, mutta riittäköön se, että olen tärkeimmät seikat maininnut. Siitä, minkä jo olen sanonut, lukija itse helposti osaa ajatella onko Eurooppalaisilla mitäkään varsinaista syytä pitää heitänsä ainoina viisaina maailmassa. Kuitenkin pitää todenmukaisesti tunnustettamaan eurooppalaisille tohtoreille ja maistereille sen ansio, että heillä on paljon suurempi taito opettamisessa kuin meidän maanalaisilla opettajillamme, sillä Euroopassa löytyy opettajia kielissä ja tieteissä, jotka eivät ainoasti siirrä oppilaihin mitä he itse ovat oppineet, vaan vieläpä semmoistakin, josta heillä ei ole vähintäkään käsitystä. Ja tuo taito, oikealla ja helposti käsitettävällä tavalla siirtää toiselle mitä itse tiedämme on sangen vaikea ja arvokas, mutta vielä suurempi on taito opettaa toiselle semmoista, josta emme itse tiedä niin yhtäkään mitään.