PALATSIKREIVI. Mikä tuhma tolvana, nousinhan juuri äsken ja vielä häntä kysyy missä hovimestari on!
JALOKIVIKAUPPIAS. Herra isäntä! Minä vaadin tämän henkilön vangittavaksi, kunnes olen saanut maksuni.
ISÄNTÄ. Teidän armonne saa jäädä tänne kunnes kaikki olemme saaneet maksumme. Minä huomaan, että kaikki teidän palvelijanne ovat olleet yksissä juonissa ja ovat sitte pötkineet tiehensä; kirjoittakaa nyt isällenne, että hän lähettää muutama tuhat riksiä teidän lunnaiksenne.
PALATSIKREIVI. Isällenikö? Ei hänellä ole ristin ropoa millä maksaisi tämän vuotisen maaveronsa.
ISÄNTÄ. Mitä? Ettekö ole palatsikreivi?
PALATSIKREIVI. Se voit itse olla. Minä olen Pekka Niilonpoika Viikistä.
JALOKIVIKAUPPIAS. Ettekö ole palatsikreivi?
PALATSIKREIVI. Kälmi sanokoon minusta sellaista!
ISÄNTÄ. Mistäs sitte saitte kaiken palvelusväen, minkä eilen toitte tänne?
PALATSIKREIVI. Kysykää hovimestarilta! Lempo soikoon, mistäs minä sen tiedän. Näin hänet eilen ensi kerran tullessani kaupunkiin tervaa ostamaan, silloin se kysyi minulta, että tahtoisinko minä seurata häntä ja jos minä tekisin hänen käskynsä mukaan, niin minulle laulaisi kunnian kukko, sanoi, saisin syötävää ja juotavaa, sanoi. No mitäs minä siihen muuta, kuin että kiitos vaan tarjouksesta. Sitte se riisui minun talonpoikaisvaatteeni ja kiskoi niskaani sellaisen takintekeleen, painoi päähäni hiustötterön ja ripotti siihen vehnäjauhoja, sitte sanoi se minua palatsikreiviksi ja samoin tekivät muutkin. Kummallista, että täällä annetaan sellainen nimi.