HENRIK. Tässä ovat viimeiset aviisit.
HERMAN. Vie ne Riku harjantekijälle, hän lukee ne tavallisesti.
RIKU. Pääleiristä Rhein-virran varrelta kirjoitetaan, että sinne odotetaan rekryyttejä.
HERMAN. Äh, siitähän on jo kirjoitettu kaksitoista kertaa peräkanaa. Hyppää Rhein-virran yli. Minä ihan pakahdun kiukusta, kun kuulen puhuttavan niistä asioista. Mitä kirjoitetaan Italiasta?
RIKU. Italiasta kirjoitetaan, että prinssi Eugenius on lähtenyt leiristään, on kulkenut Padus-joen yli ja marssinut ohi kaikkien linnoituksien yllättääksensä vihollisen armeijan, joka kiireimmän kautta on vetäytynyt neljä penikulmaa taaksepäin. Vendosmen herttua poltti ja hävitti paluumatkalla kaikkialla omassa maassaan.
HERMAN. Voi, voi, hänen korkeutensa on lyöty sokeudella, minä en maksa neljää killinkiä koko Italian armeijasta.
GERT. Minä olen sitä mieltä, että prinssi teki oikein, sillä se on aina ollut minun tuumani. Kuules, Frans veitsiseppä, sanoinhan minä sen jo viime kerralla, että niin olisi pitänyt tehdä?
FRANS. Tokkohan? Minä en sitä muista.
GERT. Jukukliut, olenhan minä sanonut sen jo sata kertaa, miksi pitää armeijan maata ja vetelehtiä. Prinssi on, jukukliut, tehnyt oikein. Minä uskallan sen sanoa vaikka ketä hyvänsä vastaan.
HERMAN. Henrik, anna minulle lasi viinaa! Minä vannon teille, herrat, että maailma musteni silmissäni kuullessani luettavan näistä uutisista. Maljanne, hyvät herrat! Nyt minä sen tunnustan, minä pidän päävirheenä sitä, että on kuljettu linnoituksien ohi.