SIIVERT. Kissa vie, minä olisin tehnyt ihan samalla lailla, jos armeija olisi uskottu minun käsiini.
FRANS. Niin, kunhan se päivä ensin valkenee, että tullivartijoista tehdään kenraaleja.
SIIVERT. Ei sinun tartte pilkata, kyllä minusta tulisi yhtä hyvä kuin jostakin toisestakin.
GERT. Totinen tosi, Siivert on ihan oikeassa väittäessään, että prinssi teki viisaasti hyökätessään suoraan vihollisen kimppuun.
HERMAN. Ei, ei, hyvä Gert. Te olette liian itseviisas, teillä on vielä paljon opittavaa.
GERT. Olkoon, mutta sitä ei opeta minulle Frans veitsiseppä.
(He alkavat ankarasti haukkua toisiansa, koettavat äänellään saada toveriensa suut tukituiksi, nousevat tuoleilta, uhkaavat ja meluavat.)
HERMAN (lyö pöytään ja huutaa). Hiljaa, hiljaa, herrat! Älkäämme enää puhuko siitä, kukin pitäköön oman mielipiteensä. Kuulkaa, herrat, rauhoittukaa! Luuletteko te, että Vendosmen herttua pelosta perääntyi ja sytytti koko maan tuleen. Ei, se mies on lukenut Aleksanteri suuren kronikkaa, sillä niin teki Aleksanteri, kun Darius häntä ahdisti, ja saavutti sitten yhtä suuren voiton kuin me voitimme Hochstedtin luona…
HENRIK. Nyt löi postimestarin kello kaksitoista.
HERMAN. Menkäämme siis!