(Alkavat poistua riidellen ja räyhäten edellisistä asioista.)
KOLMAS NÄYTÖS.
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
ABRAHAMS. Nyt minä kerron teille kujeen, joka tulee huvittamaan koko kaupunkia. Tiedättekö, minkä suunnitelman olen tehnyt kolmen, neljän ylhäisen miehen kanssa tässä kaupungissa?
SANDERUS. En tiedä.
ABRAHAMS. Tunnetteko Herman Bremeniläisen?
SANUERUS. Senkö kannunvalajan, joka on niin innokas politikoitsija ja joka asuu tässä talossa?
ABRAHAMS. Sama mies. Minä olin hiljattain muutamien raadin jäsenten seurassa, he olivat kovasti suuttuneet samaan mieheen sen tähden, että hän puhuu niin röyhkeästi ravintoloissa hallitusta vastaan ja tahtoo tehdä uudistuksia kaikilla aloilla. Samat jäsenet arvelivat olevan syytä lähettää vakoojia urkkimaan hänen puheitansa, niin että hän saisi kelpo rangaistuksen muille varoittavaksi esimerkiksi.
SANDERUS. Olisi toivottava asia, että sellaiset miehet kerrankin saisivat hyvän näpsäyksen, sillä he arvostelevat oluttuopin ääressä kuninkaita, ruhtinaita, esivaltaa ja kenraaleja niin, että sitä on oikein kauhea kuulla. Se on myöskin vaarallista, sillä rahvas ei voi huomata, kuinka hullua on, että kannunvalajat, hattumaakarit tai harjantekijät puhuvat asioista ja ovat ymmärtävinään asioita, joita ei itse raatikaan ymmärrä.
ABRAHAMS. Se on totta se, sillä sama kannunvalaja saattaa uudistaa koko Rooman valtakunnan valaessaan lautasta ja hän saattaa muka samalla kertaa valaa maat ja mannut kuin kupit ja kannut. Mutta minua ei miellyttänyt noiden raatiherrojen päätös, sillä sellaisen miehen rankaiseminen ja vangitseminen herättää rahvaassa vain mieltenkuohua ja siten tuommoiset narrit vain tulevat huomatummiksi. Minun mielestäni vaikuttaisi paljon paremmin, jos hänen kustannuksellaan laskettaisiin pientä pilaa.