HENRIK. Minkä?
GESKE. Minkä? Hampurin.
HENRIK. Hitto vieköön, sepä olisi penteleellinen harppaus kannunvalajalle.
HERMAN. Käytä siivompaa kieltä, Henrik, sillä tiedä, että sinä nyt olet suuren miehen lakeija.
HENRIK. Lakeija! Enhän minä sitten suuresti ylenekään.
HERMAN. Kyllä sinä vielä ylenet. Aikaa voittaen sinusta voi tulla oikeudenpalvelija. Pidä vain suusi kurissa. Sinä saat pari päivää olla lakeijana, kunnes minä ehdin saada itselleni oikean lakeijan. — Niin, sydänkäpyseni, hän voi käyttää sinun isävainajasi ruskeata takkia siksi, kunnes saamme lakeijan livreepuvun valmiiksi.
GESKE. Mutta minä pelkään, että se on liian pitkä.
HERMAN. Tosin se on liian pitkä, mutta kyllä se kelpaa ensi hätään.
HENRIK. Voi herra jee, se ulottuu aina kantapäihini saakka. Minä näytän siinä ihan juutalaispapilta.
HERMAN. Kuules, Henrik!