HENRIK. Mitä, mestari?
HERMAN. Senkin lurjus! Älä enää tästä lähin käytä mokomia nimityksiä; kun minä kutsun sinua, täytyy sinun vastata: herra! Ja kun joku kysyy minua, pitää sinun sanoa: "Kyllä, pormestari von Bremenfeld on kotona."
HENRIK. Pitääkö minun vastata niin, olipa herra kotona tai ei?
HERMAN. Mitä sinä lörpöttelet! Kun minä en ole kotona, saat sanoa: "Herra pormestari von Bremenfeld ei ole kotona." Ja kun en tahdo olla kotona, on sinun vastattava: "Herra pormestari ei tänään ota vastaan." Kuules, sydänkäpyseni, keitä heti kahvia, niin että sinulla on jotakin raatiherrojen rouville tarjottavaa, kun he tulevat, sillä meidän maineemme tästä lähin vaatii, että voidaan sanoa: pormestari von Bremenfeld antaa hyviä neuvoja ja hänen rouvansa hyvää kahvia. Kultaseni, minä olen niin huolissani siitä, että sinä jollakin tavalla teet virheitä, ennenkuin totut siihen asemaan, johon olet joutunut. Henrik, juokse hakemaan teepöytä sekä muutamia kuppeja ja käske palvelustytön noutaa neljällä killingillä kahvipapuja, voihan sitä jälkeenpäin ostaa enemmän. Sydänkäpyseni, ota se vastedes säännöksi, ettet puhu paljon, kunnes opit säädyllistä puhetapaa. Älä ole myöskään liian nöyrä, vaan seiso kannallasi ja ennen kaikkea koeta karistaa päästäsi vanha kannunvalaja-olentosi ja kuvittele mielessäsi, että sinä olet ollut pormestarin rouvana jo monta vuotta. Aamulla pitää teepöydän olla katettuna saapuvia vieraita varten, iltapäivällä pitää kahvipöydän olla valmiina, ja sen jälkeen pelataan korttia. Erään pelin nimi on alumber, antaisinpa sata riikintaaleria, jos sinä ja meidän tyttäremme Engelke-ryökkynä oppisitte sitä pelaamaan. Sinun pitää visusti tarkastella muiden pelatessa, että opit. Aamulla sinun pitää maata kello yhdeksään tai puoli kymmeneen, sillä vain alhaiset ihmiset nousevat kesällä auringon mukana; sunnuntaisin voit kuitenkin nousta aikaisemmin, koska minä niinä päivinä aion hoitaa terveyttäni. Sinun pitää hankkia itsellesi sievä nuuskarasia, jonka asetat pöydälle eteesi, kun pelaat korttia. Kun joku juo sinun terveydeksesi, ei sinun pidä sanoa "kiitos", vaan "tres humble servitöör". Kun haukottelet, älä pane kättä suusi eteen, sillä se ei ole enää tapana ylhäisten keskuudessa, ja lopuksi, kun olet seurassa, älä ole liian kaino, vaan heitä säädyllisyys hiukan syrjään… Kuules, minä unohdin erään asian, sinun pitää hankkia itsellesi sylikoira, jota sinun tulee rakastaa kuin omaa tytärtäsi, sillä se on myöskin hienoa. Meidän naapurimme vaimolla Ariankella on sievä koira, jonka hän kyllä lainaa meille, kunnes saamme oman koiran. Anna koiralle ranskalainen nimi, kyllä minä sen keksin, jahka saan aikaa ajatella. Koiran pitää alati olla sylissäsi, ja sinun pitää vieraiden läsnäollessa suudella sitä ainakin kymmenen kertaa.
GESKE. Ei, ei, rakas mieheni, minun on tuiki mahdotonta sitä tehdä, sillä eihän sitä koskaan voi tietää, missä koira on maannut ja rypenyt. Siitähän voi saada suunsa täyteen likaa ja kirppuja.
HERMAN. Älä puhu loruja! Jos sinä tahdot olla rouva, niin sinulla pitää myös olla rouvan tavat. Sellainen koira voi sitäpaitsi antaa puheenaihetta, sillä jollei sinulla ole mitään puhuttavaa, niin voit kertoa koirasi ominaisuuksista ja hyveistä. Sydänkäpyseni, tee nyt vain niinkuin minä käsken! Minä ymmärrän ylhäisten maailmaa paremmin kuin sinä. Kuvasta itseäsi vain minussa. Saat nähdä, ettei minussa ole vähääkään jäljellä vanhoista tavoista. Ei minulle tapahdu niinkuin eräälle teurastajalle, josta tuli raatimies. Kun hän oli kirjoittanut sivun täyteen ja hänen piti kääntää lehteä, pisti hän kynän suuhunsa niinkuin oli tottunut pitämään teurastuspuukkoa. Mene nyt puuhaamaan valmistuksia! Minulla on hiukan puhuttavaa Henrikin kanssa kahden kesken.
VIIDES KOHTAUS.
HERMAN. Kuules, Henrik!
HENRIK. Herra pormestari!
HERMAN. Etkö luule, että minä tämän ylennyksen tähden saan paljon kadehtijoita?
HENRIK. Mitäs herra välittää kadehtijoista? Jos minusta näin olisi tullut pormestari, niin minä antaisin niille penteleille palttua.