HERMAN. Yhtä seikkaa minä kuitenkin hiukan pelkään, nimittäin noita pieniä virallisia menoja, sillä turhantarkkuus hallitsee maailmaa, ja ihmisiin vaikuttavat enemmän pikkuseikat kuin vakavat asiat. Kuluisipa vain ensimmäinen päivä hyvin, kun minä juhlallisesti astun raatihuoneeseen, silloin olisin tyytyväinen, sillä mitä vakaviin toimiin tulee, ne sujuvat minulta kuin sula rasva. Mutta minun pitää ajatella, kuinka minä kohtelen virkaveljiäni, etten loukkaisi tavanmukaisia menoja.
HENRIK. Lirun loruja, herra pormestari! Mikään kunnon mies ei sido itseään semmoisiin menoihin. Jos minä astuisin pormestarina raastupaan, niin minä puolestani en tekisi muuta kuin ojentaisin raatiherroille käteni pussattavaksi ja rypistäisin oikein otsaani, niin että he saisivat tietää, mikä mies minä oikeastaan olen, ja seisomalla ihan vaiti minä antaisin heidän tuntea, ettei pormestari ole mikään paistivarpunen eikä pannukakku.
HERMAN. Mutta ajatteles, että minun myöskin on pidettävä puhe raastuvassa ensimmäisenä päivänä, jolloin astun virkaani. Kyllä minulta puhe sujuu yhtä hyvin kuin keneltä tahansa tässä kaupungissa, sillä voisinpa astua saarnastuoliin vaikka jo huomispäivänä. Mutta kun minä en koskaan ole ollut mukana sellaisessa toimituksessa, niin minä oikeastaan en tiedä, mitä muodollisuuksia on tapana noudattaa.
HENRIK. Hyvä herra, eihän muut kuin koulumestarit pidä muodollisuuksista kiinni. Jos minä olisin pormestari, niin minä puolestani tyytyisin sanomaan hyvin lyhyesti ja pontevasti esimerkiksi näin: jalot ja viisasneuvoiset raatiherrat, teistä tuntuu ehkä kummalliselta, että kurja kannunvalaja on pyöräytetty pormesta…
HERMAN. Hyi, hyi, sehän oli huono alku.
HENRIK. Ei, ei se alkaisi sillä lailla. Minä tahtoisin aloittaa puheeni näin: minä kiitän teitä, jalot ja viisasneuvoiset herrat, siitä kunniasta, minkä olette tehneet minun kaltaiselleni kurjalle kannunvalajalle valitessanne hänet pormestariksi.
HERMAN. Aina sinä vedät esiin sen kirotun kannunvalajasi. Sopimaton on sellainen puhe raastuvassa, jossa minun pitää käyttäytyä ikäänkuin olisin syntyperäinen pormestari. Jos minä pitäisin sellaisen puheen, niin joutuisin vain halveksumisen ja pilan esineeksi. Ei, ei, Henrik, sinusta tulisi huono puhuja. Älköön kukaan lurjus vain sanoko, että minä olen ollut kannunvalaja. Minä harjoitin vain joutohetkinäni kannunvalamista, kyllästyttyäni opintoihin.
HENRIK. Älköön myöskään kukaan lurjus sanoko, että minä jonkin aikaa olen ollut kannunvalajan sällinä.
HERMAN. No, miksi sinä sitten tahdot, että minä puhuisin tuolla tavalla?
HENRIK. Oi, pikkuisen kärsivällisyyttä. Herra on liian äkkipikainen. Jos joku pilkkaisi minua siitä, että minä hiljattain olen ollut kannunvalaja, niin minä sanoisin heille kohteliaalla tavalla, että he saavat köniinsä. Ja jos minä huomaisin heissä pienimmänkään naamavirnistyksen, niin minä sanoisin: jalot ja viisasneuvoiset herrat, luuletteko te houruhatut valinneenne minut pormestariksi tehdäksenne pilaa minusta. Ja sitten minä kesken puhetta iskisin nyrkkini kateederiin, niin että he kyllä huomaisivat minun virkaanastujaispuheestani, ettei minun kanssani sovi leikkiä laskea ja että he ovat saaneet pormestarin, joka on mies puolestaan. Sillä jos pormestari heti alussa joutuu alakynteen, niin raati pitää häntä aina pelkkänä lurjuksena.