HENRIK. Jota koko porvaristo tästä lähtien pokkuroi ja hännystelee…
ANNEKE. Luulen, että poika on tullut rutihulluksi. Hoi, muori! Muori, tulkaas tänne!
HENRIK. St, st, st! Muori antaa sinulle köniisi. Kyllä minä nyt huomaan, ettet sinä lainkaan tiedä, mitä täällä on tapahtunut, sentähden minä kristillisenä ihmisenä annan sinulle anteeksi rikoksesi. Raati on useiden äänien enemmistöllä valinnut isännän pormestariksi, emännän pormestarinnaksi sekä tuominnut Engelken neitsyytensä menettäneeksi ja armahtanut hänet ryökkynän arvonimellä. Siitä sinä selvästi huomaat, ettei minun arvolleni enää sovi työnteko. Sentähden minä olenkin pukeutunut tähän livreepukuun, kuten hyvin näet.
ANNEKE. Loruja! Älä siinä teiskaa ja pidä minua pilkkanasi!
HENRIK. Anneke, kyllä asian laita on kuten sanoin! Kas tuolta tulee ryökkynä, hän voi todistaa minun sanani.
KOLMAS KOHTAUS.
ENGELKE. Voi, Jumala armahtakoon minua kurjaa, nyt minä huomaan, että kaikki toivo on lopussa.
HENRIK. Ryökkynä, ei nyt ole itkun aika, kun vanhempanne ovat päässeet niin hyviin oloihin?
ENGELKE. Suu kiinni, Henrik, minä en tahdo olla mikään ryökkynä.
HENRIK. No mikäs te sitten olisitte? Ettehän te ole neitsykäinen, siis teidän täytyy olla ryökkynä. Sehän on ensimmäinen kunnianporras ylöspäin, kun kuka kerran eroo neitsyydestään.