I RAATIHERRAN ROUVA. Hahahahahahahahaha! Kuules, sisko, kukahan meistä nyt tulee enemmän naurunalaiseksi, hänkö, jolle me sydämessämme nauramme, vai mekö, jotka juomme hänen siirapinsekaista kahviansa.
II RAATIHERRAN ROUVA. Älä, herran tähden, sisko, enää puhu siitä siirapista, vatsani on ihan kurkussani, kun sitä vain ajattelenkin.
I RAATIHERRAN ROUVA. Huomasitko hänen kasvojenvirnistyksiänsä, kun suutelimme hänen esiliinaansa, hahahahahaa! En ikänäni unohda sitä, kuinka hän sanoi tuon: Tres humble servitöör, hahahahahahaha!
II RAATIHERRAN ROUVA. Älä naura niin äänekkäästi, sisko, pelkään, että he saattavat kuulla.
I RAATIHERRAN ROUVA. Voi, sisko, kuinka tässä jaksaa olla nauramatta. Olihan hänellä sylissä mitä hellanlettusin koira, sievin kahlekoira mitä toivoa saattaa; olen varma siitä, että sen nimeksi vielä pannaan Joli. Oi, taivas, on sittenkin totta, mitä sanotaan, ettei kukaan ole ylpeämpi kuin sellainen, joka rikkatunkiolta on noussut suureen arvoon? Mikään ei olekaan sentähden vaarallisempaa kuin sellaiset muutokset. Hienostosta syntynyt ja aatelisen kasvatuksen saanut ihminen pysyy kohotessaankin tavallisesti samana ja vieläpä toisinaan edistyy nöyryydessä. Mutta sellaisissa ihmisissä, jotka äkkiä ovat tyhjästä kasvaneet niinkuin sienet, rehottaa ylpeys oikeassa maaperässään.
II RAATIHERRAN ROUVA. Mikähän on siihen syynä? Minusta sellaisten ihmisten pitäisi olla nöyriä ajatellessaan entistä asemaansa.
I RAATIHERRAN ROUVA. Syynä siihen täytyy olla se, että ne, jotka ovat syntyneet ylhäisestä säädystä, eivät ajattele, että heitä halveksitaan, sentähden he eivät välitä siitä, kuinka heitä kohdellaan. Sitävastoin kaikki alhaiset ihmiset ovat epäluuloisia, jokainen sana, jokainen kasvojen ele on heidän mielestänsä viittaus heidän entiseen asemaansa, ja sentähden he koettavat ylläpitää arvoansa mahdilla ja tyranniudella. Usko minua, rakas sisko, kyllä jalosukuisuudessa jotakin piilee. Mutta kas tuolta tulee palvelija takaisin, on paras vaieta.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
HENRIK. Hyvät matamit, älkää pitkästykö. Hänen jalosukuisuutensa tulee kohta. Pormestari on lahjoittanut hänen koirallensa uuden kaulavyön, mutta se oli hiukan liian väljä, sentähden räätäli parast'aikaa ottaa mittaa koiran kaulasta. Heti kun se asia on toimitettu, tulee pormestarinna takaisin. Mutta älkää pahastuko, hyvät matamit, minä pyydän teiltä jotakin: muistakaa minua hyväntahtoisesti pienellä lahjalla, minulla on niin paljon työtä ja minä saan rehkiä ja raataa tässä talossa niinkuin juhta.
I RAATIHERRAN ROUVA. Mielelläni, poikaseni, tuossa on guldeni, jollet sitä väheksi.