HENRIK. Ah, sulimmat kiitokset! Minä toivon, että voin tehdä vastapalveluksen. Nyt teidän pitää juoda oikein runsaasti sillä aikaa kuin rouva on poissa, ei hän siitä suutu, ja jos niikseen tulee, niin kyllä minä sitten taas sovitan kaikki hyvin päin.
I RAATIHERRAN ROUVA. Ah, ystävä hyvä, teet parhaiten, jollet pakota meitä juomaan.
HENRIK. Kuten sanoin, jalosukuiset matamit. Ei rouva siitä pahastu, juokaa, juokaa pois. Jollei kahvi ole tarpeeksi imelää, niin kyllä minä toimitan lisää siirappia. Mutta kas tuolta tulee rouva itse.
KAHDEKSAS KOHTAUS.
GESKE. Anteeksi, että viivyin niin kauan poissa. Mutta eiväthän rouvat ole sillä välin juoneet juuri mitään. Voi turkanen, meidän pitää juoda tämä kannu tyhjäksi ja sitten juotuamme kahvit pitää teidän maistaa meidän oluttamme; sanon kehumatta, että se on yhtä hyvää kuin missä tahansa muuallakin kaupungissa.
ROUVA SANDERUS. Ah, minä voin niin pahoin, suokaa anteeksi, rouva pormestarinna, etten voi viipyä kauemmin; siskoni jää kyllä nauttimaan kestityksestä.
ROUVA ABRAHAMS. Ei, olisihan synti jättää siskoni yksin. Me sulkeudumme pormestarinnan suosioon.
GESKE. Turkanen, teidän pitää saada lasi viinaa, niin paranette heti, kyllä se kivut krassaa. Henrik, juokse heti hakemaan lasi janeveria, rouva voi pahoin.
ROUVA SANDERUS. Ei, anteeksi, rouva pormestarinna, kyllä minun täytyy lähteä.
(Vieraat lähtevät.)