GESKE. Hyvä, mutta sen minä sanon jo edeltäpäin, minä en kärsi, että hän kutsuu minua madamiksi, niinkuin ranskalainen tapa on. Ei sen vuoksi, että minä olisin niin suurellinen, mutta minulla on siinä suhteessa omat arveluni.
III RAATIHERRAN ROUVA. Ei suinkaan. Mutta enkö minä saa kunniaa suudella myöskin neidin käsiä?
GESKE. Kovin kernaasti. Henrik, kutsu ryökkynä tänne ja sano, että eräs raatiherranrouva tahtoo suudella hänen käsiänsä.
HENRIK. Minä luulen, ettei ryökkynä voi tulla, sillä ryökkynä parsii sukkiaan.
GESKE. Kuulkaas, kuinka se tolvana puhuu puita heiniä! Hahahaa, hän tarkoittaa rötyyriä!
SEPÄN ARIANKE (tulee; hänen osaansa näyttelee mieshenkilö). Ah, sinä rakas Geske sinkku, onkos totta, että sinun miehesi on päässyt pormestariksi! Se tuntuu minusta yhtä hauskalta kuin jos olisin saanut kaksi markkaa. Älä nyt vaan rupea rehentelemään ja pröystäilemään, niin ettes tunne vanhaa kasvinkumppaliasi. (Geske ei vastaa sanaakaan.) Kuules siukku, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari? (Geske on vaiti.) Sinä mietit, siukku! Minä kysyn, koskas sinun miehestäsi tuli pormestari?
III RAATIHERRANROUVA. Osoittakaa vähän enemmän kunnioitusta pormestarinnalle, matami hyvä.
ARIANKE. Vielä mun mitä! Minun ei ole tarvis mitään lirkutuksia Geskelle, sillä me olemme olleet ihan kuin yksi ruumis ja sielu. Mutta mikäs sinua, siukku, vaivaa, minusta tuntuu kuitenkin, että sinä olet tullut hiukan ylpeäksi.
GESKE. Muori hyvä, minä en tunne teitä.
ARIANKE. Taivaan Herra minut ainakin tuntee. Silloin kun olit rahan tarpeessa, tunsit minut kyllä. Etpä tiedä, vaikka minun miehestäni ennen kuolemaansa vielä voisi tulla sama kuin sinunkin miehestäsi.