(Geske alkaa ruveta voimaan pahoin, ottaa hajuvesipullon ja haistelee sitä.)
HENRIK. Ulos, senkin sepän ämmä! Luuletko sinä pajassa pajattavasi?
(Taluttaa hänet kädestä ulos.)
GESKE. Ah, rouva, on oikein kiusallista seurustella noiden alhaisten ihmisten kanssa. Henrik, sinä saat köniisi, jos vastedes päästät tänne porvaris-akkoja.
HENRIK. Hän oli juovuksissa kuin emäsika, hänen henkensä löyhkähti viinalle.
III RAATIHERRAN ROUVA. Pahoittelen sydämestäni tapausta, sillä minä pelkään, että se on pormestarinnaa liian kovasti kiihoittanut. Ylhäiset ihmiset eivät siedä paljoa. Kuta korkeampaan asemaan joutuu, sitä herkkätuntoisemmaksi tulee ruumis.
GESKE. Minä vakuutan rouvalle, ettei minun terveyteni lähimainkaan ole niin hyvä kuin se oli entisessä säädyssäni.
III RAATIHERRAN ROUVA. Kyllä minä sen arvaan. Teidän jalosukuisuutenne täytyy tästä lähin joka päivä lääkitä itseään, niin ovat kaikki muutkin pormestarinrouvat tehneet.
HENRIK (katselijoille). Minustakin tuntuu, etten minä oikeudenpalvelijaksi päästyäni ole yhtä terve kuin ennen. Minä tunnen pistoksia, ai, ai, ihan tässä vasemmassa kyljessäni. Hyvät ihmiset, te nauratte sille, mutta kissa vie, se on totinen tosi. Ma foi, minä pelkään, että minä ennen pitkää saan leinin.
III RAATIHERRAN ROUVA. Pormestarinnan pitää myös ottaa kotilääkäri koko vuodeksi, tohtori voi antaa teille joitakin tippoja, joita teillä ainakin tulee olla pullossa varalla, käytittepä niitä tai ette.