II ASIANAJAJA. Eikö hän ole vielä noussut kello neljä iltapäivällä?
HENRIK. Kyllä hän on noussut, mutta hän meni kävelemään.
II ASIANAJAJA. Kohtasimmehan juuri ovella miehen, joka puheli hänen kanssaan.
HENRIK. Niin, hän tuli vihdoinkin kotiin, mutta hän ei voi oikein hyvin. (Itsekseen.) Nämä miehet ovat tyhmiä kuin pässit, eivät ne ymmärrä yskää!
I ASIANAJAJA (hiljaa). Kyllä minä huomaan, veliseni, että tämä mies tahtoo vähän voitelua; pistäkäämme hänen kouraansa guldeni, niin kyllä pormestari tulee heti. Kuulkaas, älkää pahastuko, tässä on pari guldenia, juokaa terveydeksemme.
HENRIK. Ei, hyvät herrat, minä en koskaan ota vastaan lahjoja.
II ASIANAJAJA. Veliseni, mitäs me sitten teemme, täytyy kai tulla toinen kerta.
HENRIK (viittaa käsillään). Hei, herrat, teillähän on kova kiire. Teidän tähtenne otan minä vastaan nuo kaksi guldenia, muuten voisitte luulla, että minä pröystäilen, ja meidän talo joutuisi siten huonoon huutoon.
I ASIANAJAJA. Kas tuossa on kaksi guldenia, jollette niitä halveksi, olkaa nyt hyvä ja toimittakaa, että pääsemme pormestarin puheille.
HENRIK. Nöyrin palvelijanne, teidän tähtenne minä teen kaiken voitavani. Tosin pormestari jo on terve kuin pukki, mutta ei kuitenkaan niin voimissaan, että saattaisi puhua kenen kanssa tahansa. Mutta mitä teihin, herrat, tulee, niin se on eri asia. Suvaitkaa odottaa hetkinen, herrat, niin minä ilmoitan teidän tulonne. Mutta kas, siellä koputtaa taas joku. Hyvä mies, ketä te tahdotte tavata?