ANTONIUS. Ei, totta totisesti, sitä en tahdo! Minä olen liian vanha käymään uudestaan koulua.
HERMAN. No sitten te ette ole luotu minun vävypojakseni. Hyvästi!
(Menee.)
VIIDES KOHTAUS.
GESKE. Minun mieheni laita on vallan kamalasti; hän ei ole siunaaman aikaa sisällä pitämässä työstään huolta. Antaisinpa hyvää hyvemmät, jos tietäisin, missä hän oikein retkittelee. Mutta kas, herra Antonius, täällä te vain yksin käyskentelette, ettekö tule sisään?
ANTONIUS. Ei, kiitos, muori, minä olen liian halpa siihen.
GESKE. Mitä joutavaa tuo on?
ANTONIUS. Teidän miehenne on saanut poliittisia päähänpistoja ja hautoo nyt pormestaria povessaan. Hän kohauttaa olkapäitään käsityöläisille kuten minulle ja meikäläisille, hän luulottelee olevansa viisaampi kuin itse notarius politikus.
GESKE. Mitä te välitätte tuosta hupsusta ja narrista. Minä luulen, että hänestä tulee pikemmin kerjäläinen kuin pormestari. Rakas Antonius! Älkää välittäkö hänestä älkääkä antako sen hyvän suosionne haihtua, jota tunnette minun tytärtäni kohtaan.
ANTONIUS. Mestari Herman vannoo, ettei hänen tytärtänsä saa kukaan muu kuin politikoitsija.