GESKE. Niinkö sanoi? Ennen minä väännän tytöltä niskat nurin kuin annan hänet politikoitsijalle. Ennen vanhaanhan sanottiin veijareita politikoitsijoiksi.
ANTONIUS. En minäkään pyri sellaiseksi, minä tahdon elättää itseni rehellisenä pyöräntekijänä. Sillä ammatilla isäni ansaitsi leipänsä, ja minä toivon, että se elättää minutkin. Mutta kas, tuolta tulee poika, varmaankin tahtoo teitä tavata.
GESKE. Mitä sinä tahdot, poikani?
POIKA. Minä tahtoisin tavata mestari Hermania.
GESKE. Mestari ei ole kotona, kerro asiasi minulle!
POIKA. Rouva lähetti kysymään, onko vati valmis, jonka hän tilasi jo kolme viikkoa sitten; tuon tuostakin olemme tiedustelleet, mutta saaneet vain tyhjiä lupauksia.
GESKE. Sano, poikani, rouvallesi, ettei hän panisi pahakseen, kyllä se varmaan huomenna on valmis.
TOINEN POIKA. Tulin vielä kerran kysymään, valmistuvatko ne talrikit milloinkaan. Ne olisi jo ehtinyt tehdä ja kuluttaa moneen kertaan siitä päivin, kun me kävimme ne tilaamassa. Meidän muori vannoi, ettei hän hevillä enää tule teiltä mitään tilaamaan.
GESKE. Kuules, hyvä poika, kun te vasta tilaatte jotakin, niin tilatkaa minulta. Mieheni käy välisti metsässä sikoja paimentamassa, niin ettei maksa vaivaa mennä hänelle puhumaan. Usko minua, talrikit valmistuvat lauantaiksi. Hyvästi. — Tästä näette, rakas Antonius, miten meidän talossa eletään. Mieheni huolimattomuuden tähden me menetämme tilauksen toisensa jälkeen.
ANTONIUS. Eikö hän koskaan ole kotona?