"Eihän se siitä parane, vaikka ulvoisin kuin pieksetty koira. — No,
Franzl, miten onkaan meidän rakkautemme laita?"
"Minä suutun jo. Nyt ei ole sopiva ilveilyn aika, etkä sinä voi ikinä totta tarkottaa."
"Miksi en, kolmeksi päiväksi?"
"Mutta minä en tahdo yhdeksikään. Kun voit noin kädenkäänteessä unhottaa Reindorferin Leenan, olisi Melzerin Seferlkin liian hyvä sinulle."
Florian katsoi häneen. "Niinkö luulet?" ajatteli hän. "Uskoisinpa melkein itsekin, mutta en siitä nyt missään tapauksessa välitä. Sinun iloisuutesi ja kunniallisuutesi — älä juokse liiaksi edelläni. Varo itseäsi! Minä tahdon leikkiä kuin pieni poika. Jos joku piikivi miellyttää minua, noudan sen purosta ja leikin sillä niin kauan kuin huvittaa, sitten viskaan sen pois. Mutta hän voisi kysyä sinua ja hän voisi sinua sääliä, sentähden saat olla vedessä."
"Katsos", sanoi hän ääneen, "minä tahdon alkaa sinusta, koska sinä olet
Reindorferin Leenan ja Melzerin Seferlin keskiväliltä."
Tyttö kääntyi pois.
He kulkivat yhdessä, ja Franzl sai vielä useamman kerran syytä nuhdella
Floriania sopimattomista sanoista.
Kun he saapuivat kylään, kaikui krouvista soitto heitä vastaan. Florian heitti hihkaisten hattunsa ilmaan, otti sen jälleen kiinni, painoi syvään otsalleen ja syöksyi sitten tanssi- ja juomahaluisten vieraiden tiheimpään pyörteeseen.
* * * * *