"Vai niin."
"Mutta katso, onko kaikki järjestyksessä."
"Kyllä", lupasi mummo ja meni tiehensä yhtä kömpelösti kuin oli tullutkin.
"Mutta, isä, voihan hän jo heti nukkua minun huoneessani", sanoi Burgerl ja viittasi Magdaleenaan. "Sinä olet jo niin kauan ollut minun luonani, että voit jo suoda lepoa itsellesi ja jäädä tänne alas."
"Mutta ajattele, Burgerl, että se on ensimäinen yö", muistutti isä.
Tyttö teki kärsimättömän liikkeen. "Kerran hänen kuitenkin on tultava."
"Niin, niin, mutta ei näin valmistamatta; huomenna on jälleen päivä, silloin voimme hänelle selittää."
"Ei", keskeytti pienokainen kiivaasti.
"Ajattele, jos se kohtaa sinua taas".
"En sitä pelkää", sanoi Burgerl, mutta hänen ruumistaan kuitenkin värisytti hiljaa. "Anna hänen vain tulla minun kanssani."