Hän kumartui eteenpäin ja tarttui tytön oikeaan käteen, joka tavotteli rihmarullaa. Magdaleena ei vetänyt pois kättään, mutta puristusta estääkseen hän painoi sormiaan kaikin voimin pöytälevyyn. Äkkiä hän tempaisi rihmarullan ja tyrkkäsi pois hänen kätensä. Talonpoika nousi samassa, sillä Burgerl tuli juosten puutarhan läpi.
"Isä", hän huusi, "tiedätkö, että ensi torstaina on kirkkojuhla?"
"Kyllä, minä tiedän. Mitä sitten?"
"Ei mitään", virkkoi Burgerl nauraen. "Mutta arvelen, että sinä jälleen istut pari tuntia muiden aikaihmisten kanssa ravintolassa."
"Täytyneehän pistäytyä katsomassa."
"Niin, kyllä sinä siellä käyt ja silloin sinä saat tuoda minulle markkinalahjan."
"Saadaan nähdä."
"Ja Leenalle myöskin."
"Niinpä niinkin, minä en unhota häntä", lupasi isäntä ja meni.
"Burgerl", sanoi Magdaleena hetkisen kuluttua ja veti tytön luokseen hivellen sitten kädellään tämän kiharaista tukkaa, "sinä et tiedä etkä voi vielä ymmärtää, kuinka jalo mies sinun isäsi on!"