"Koska hän tuo meille markkinalahjan?" ilveili Burgerl.
"Sinä vintiö!" torui Magdaleena ja lykkäsi hänet luotaan, olisipa kenties todella suuttunutkin, jos ei Burgerlin silmistä loistava veitikkamaisuus olisi ollut niin vastustamaton.
XV.
"Ensi torstaina on kirkkojuhla", sanoivat paikkakunnan asukkaat toisilleen, yksi ensin sitten toinen, vaikka jokainen tiesi sen muilta kuulematta. Vanhat ja nuoret ajattelivat odotettavia hauskuuksiaan ja se teki heidät puheliaiksi.
Varhain juhlan edellisen päivän aamuna Magdaleena oli polvillaan erään puutarhapenkin ääressä. Hän oli leikannut vihanneksia ja kurotti nyt päänsä muutamien sen pensas-aidan ylimpien oksien väliin, joka erotti puutarhan nurmikosta. Grasbodenin omistaja ja isäntärenki Heiner lähestyivät astuen nurmikon yli. Kummankin vartalon piirteet kuvastuivat tummina ja jyrkkinä kirkasta ja selkeää aamu-ilmaa vastaan; käsien ja suun liikunnon saattoi huomata, mutta sanoja ei voinut niin kaukaa kuulla. He näyttivät eläviltä kuvilta joita sai ilmaiseksi katsella.
"Huomenna kaiketi koettelemme tuota uutta", sanoi renki.
"Ketä?" kysyi isäntä.
"Leenaa tietysti, hänen tanssitaitoaan."
Talonpoika rypisti otsaansa: "Onko sinulla suhteita hänen kanssaan?"
"Ei vielä."