"Te sanoitte eilen itse sen minulle, pitäkää mielessänne!"
"Niin, niin, se voi olla oikein."
"Ja tänään notarius on saapunut minun kanssani, että saatte testamentata myllyn Florianille."
"Niin kyllä, määrätä nimeni ja myllyni Florianille. Oikein se oli."
"Te siis muistatte sen?" kysyi notarius. "Onko se todellakin viimeinen tahtonne?"
"Kyllä, se on viimeinen tahtoni."
"Aika on nyt täpärällä, teidän arvoisuutenne", — pieni notarius riensi pöydän luo, jolla asiapaperit olivat, — "parin minuutin kuluessa vanhus voi kadottaa tajunsa, ja silloin ei voida tehdä mitään. Minun täytyy saada vielä kolmas todistaja."
Pastori riensi ovelle. "Barthel", huusi hän, "juokse hakemaan naapuri
Kleehuberia; tulkoon hän heti, jättäköön kaikki siihen paikkaan!"
Renki juoksi naapuriin.
"Teidän arvoisuutenne on kuullut, että hänen vakaa aikomuksensa on jättää nimensäkin Florianille. Niinkuin minulla on ollut kunnia mainita on tämä aikomus edellisinä vuosina rauennut sekä isän että pojan itsepäisyyden tähden, ja nyt sitä ei enää voida täytäntöönpanna, sillä sellaiseen tekoon vaaditaan aivan sitkeää ajatusta."