Renki puhkesi nauruun.
"Te ette tunne häntä!" huudahti Leena harmista punastuen.
"Sinun ei tarvitse rehellisestä neuvosta niin harmistua, että sävähdät punaiseksi kuin kalkkuna", jupisi Heiner ja meni. Hän astui puutarhaan, jossa seurasi lumessa näkyviä leveitä jalan jälkiä, kunnes puutarhan toisessa päässä tapasi isäntänsä, aamusavuja vedellen katselemassa laajoja kenttiä.
"Hyvää huomenta, isäntä!"
"Sitä samaa, Heiner. Raitis ilma tänään."
"Niin on."
"On paljon lumen ansiota. Mutta se on hyvä maalle ja terveellistä ihmiselle."
"On kyllä. Mutta minä sanon sinulle, isäntä, että huomaan jo kaikki; ymmärsin sen jo alustakin. Siihen, jota ei suoda toiselle, on itsellä hyvä halu."
"Mitä loriset? Mitä minä en ole suonut sinulle?"
"Etkö sanonut, että saan mennä matkoihini, jos lähentelen tuota tyttöä, Leenaa? Minun kanssani siitä olisi kuitenkin tullut kunniallinen liitto, mutta kuinka sinun kanssasi?"