Isäntä kääntyi närkästyneenä ja meni ulos.
Ihmiset loukkaantuvat aina, jos heidän oivat neuvonsa ja hyvänsuovat varotuksensa muitta mutkitta hyljätään; eivätkä Heiner ja Seferl tehneet siitä poikkeusta. Kun isäntä tiedusti Heinerin mieltä jostakin, kuinka se ja se pitäisi tehdä ja oliko se ja se oikein tehty, vakuutti renki teeskennellyllä vaatimattomuudella, että sitäpä hän ei ollenkaan tiennyt, koska ei ollut lähestulkoonkaan niin viisas kuin toiset! Ja kun Magdaleena samassa tarkotuksessa kääntyi Seferlin puoleen, käännytti tämä vilpillisellä nöyryydellä kysymyksen takaisin, sillä hän ei ollut koskaan viisautta lusikalla ammentanut — niinkuin toiset!
Kun isäntä ja Magdaleena yhdeksässä tapauksessa kymmenestä esittivät kysymyksensä ainoastaan entisten ystävällisten suhteiden palauttamista varten, tuntui heistä isäntärengin ja vanhan Seferlin nurja menettely sangen vastenmieliseltä. Mutta kumpikin hillitsi harminsa hiljaisesti, eikä siitä puhuttu mitään; sillä täytyihän heidän osata asettua ilkimielisten viittausten yläpuolelle, ja eihän heidän väärinkäsitystään saisi enää lisätä.
Sitä innokkaammin Heiner ja Seferl puuhasivat levittääkseen kujille ja kylille sitä puhetta, jota tähän asti oli vain kotona kuiskailtu. Vuoden kuluessa umpeen Magdaleenan Grasbodeniin tulosta oli näillä kahdella panetteluhaluisella palvelijalla se ilo ja tyydytys, että koko kylä huvittelehti antamalla pilkkanimiä rikkaalle suurtilalliselle ja hänen suosikkipiialleen.
Kun isäntä sunnuntaisin kulki kirkkoon Leenan kanssa, kahden askeleen päässä hänestä ja Burgerl vielä keskellä, niin kuiskasi aina joku: "Katsokaa, tuossa tulee viisaus ja ymmärrys!" Ja kohta hajaantui poikaparvi kumarrellen nöyrästi ja kehotellen puoliääneen: "Antakaa tietä viisaudelle ja ymmärrykselle!"
Kun kirkkojuhla jälleen saapui ja Grasbodenin isäntä toi Burgerlin ja Leenan sekä ravintolaan että tanssisaliin, laulettiin heistä heidän poistuttuaan pilkkalaulu:
"Ymmärrys ja viisaus, miekkosta on kaksi; etkö, henttu, sinäkin taivu viisahaksi!"
Siten täytyi juorun Grasbodenin "ymmärryksestä ja viisaudesta" levitä kylän ulkopuolellekin, sillä Föhrndorfin kirkkojuhlille kerääntyi väkeä naapuriseurakunnistakin, ja jokainen vei sieltä mielellään hassuja juttuja kotipuolelleen. Hinterwaldenista oli juhlilla renki Hiesl, ja häneltä sai Halden vanha isäntä samana iltana kuulla koko jutun.
Vanhus puisti päätään. Hän koetti seuloa juttua, erottaa siitä pois kaiken ilkeämielisen tyhjän lorun, mutta jäännöksestäkään hän ei päässyt selville, eikä hän löytänyt koko jutussa mitään järkeä.
"Mitä he ajattelevat?" murisi hän. "Turmelevat yhdessä toistensa maineen! Sehän on hullua! Asia on selvitettävä! Jos kumpikaan heistä ei ymmärrä, mistä on kysymys, niin minä osotan sen heille. Menköön niin tahi näin, mutta oikealle tolalle täytyy päästä!"