Silloin Leena katsoi häneen ja sanoi: "Kyllä, Kaspar!"
Ja kun Leenan mielestä Kaspar ei pitkiin aikoihin ollut sanonut ystävällistä sanaa, huudahti hän: "Kaspar!"
Ja Kaspar vastasi: "Kyllä, Lenerl!"
Kun Magdaleena sai sitoneeksi tavaramyttynsä, jonka koko nyt oli tuntuvasti kasvanut, oli Burgerl vielä kumarruksissa omien tavaroittensa yli. Niiden kääreliinasta hän oli vasta kaksi nurkkaa saanut solmituksi, kolmas oli juuri hänen puristetussa kädessään ja neljäs hampaissa. Mutta kun iso-isä huusi alhaalta: "oletteko valmiita? Me jo olemme", silloin hän teki ripsakasti viimeiset solmut, otti nyyttinsä ja juoksi ovelle.
Leena nosti nyyttinsä olkapäälleen. "Anna minun toki —", sanoi Kaspar astuen hänen luokseen ottaakseensa nyytin.
Leena kielsi sen. "Olen vielä palvelustyttö, ja sinä olet isäntä." Niin sanoen hän astui edelle.
Kaspar Engert ei voinut eikä tahtonutkaan selittää, miksi hän ei tullut koskeneeksi tyttöön ja ottaneeksi nyyttiä väkisin; se olisi ollut hänelle leikkiä vain ja vaatinut vähän ponnistusta. Hän seurasi vakavan näköisenä ja hitain askelin.
Vanha Seferl seisoi eteisessä odottaen. Hän kuiskasi Leenalle: "Toivotan runsasta onnea! Ja eihän toki vastainen emäntä muistane niitä puheita, joita haastoin palvelustytölle? Eihän?"
"Ei varmaankaan, Seferl; ethän ole tarkottanut pahaa."
Muu palvelusväki seisoi pihamaalla, kaikki nyökyttivät päitään monellakin silmät ja suu seljällään; siellä oli pelkkiä hämmästyneitä katseita, mutta ei ollenkaan nurjamielisiä, ja kun Leena antoi nyyttinsä Hieslille, nyökkäsi tämä hänelle tyytyväisesti. Rahvaan suosio riippuu niin suurissa kuin pienissäkin oloissa menestyksestä, ja siinä onkin tervettä järkeä, mutta se tulee turmiolliseksi, jos menestyksen keinot ja päämäärät ovat epäsiveellisiä tahi jos henkilö ja asia eivät menestystä ansaitse. Kaikki, jotka olivat nurjia Magdaleenalle siitä saakka, jolloin alettiin puhua, että hän kiehtoo isäntää verkkoihinsa, olivat nyt kokonaan muuttuneet, kun hän oli saavuttanut päämäärän, jonka tavottelemisesta häntä tuomittiin.