Burgerl ojensihe ja painoi poskensa ystävänsä poskea vastaan.
"Leena-äiti!" kuiskasi hän.
Omituinen väristys, joka pakotti hänet sekä hymyilemään että huokaamaan, tuntui Magdaleenan olennossa; hän veti tytön poveaan vastaan ja suuteli häntä. Sitten hän istui kumarassa hiljaisena ja nöyränä; oli kuin hänen suuri onnensa olisi istunut hänen vieressään ja hänen täytyisi tehdä itsensä pieneksi, hyvin pieneksi, jotta sille olisi sijaa.
Rattaat kulkivat hiljaa eteenpäin, pyörät vierivät äänettöminä korkeiden honkien alle kokoontuneiden havuneulakerrosten yli.
* * * * *
Tullessaan illalla huoneeseensa heittäytyi Grasbodenin isäntä heti mukavaan lepoasentoon. Hänen täytyi tunnustaa olevansa väsynyt, oli kenties ilon innossa tullut liiaksi rehkineeksi.
Ja lepäillessään siinä hän ajatteli mitä oli ennen elänyt ja kokenut, ja uneksui mitä täst'edes eläisi ja kokisi. Ja silloin hän näki äkkiä ilmielävänä sen tumman silmäparin, johon hän oli eronhetkellä niin syvään katsonut. Nukahtaessa oli noiden silmien hellänsydämellinen katse hänen edessään. Hän sulki useita kertoja hymyillen silmänsä.
Huone muuttui vähitellen pilkkosen pimeäksi ja vanha Seferl toi tulta; se hävitti unelmien liekit.
Hän kohottausi istumaan, ja madonnan kuva oli hänen edessään vastapäisellä seinällä.
Madonna oli ruskeasilmäinen.
"Onko siinä öljyä?" kysyi isäntä viitaten lamppuun, joka oli kiinnitetty puitteiden alimpaan listaan.