"Etkö, isä, tahdo muuta kuin lasin vettä?" kysyi Leena tultuaan kamariin, jonne Burgerl hiipi hänen jälkeensä.
"Ei mitään muuta, ei muuta. Olen vain väsynyt, kovin väsynyt."
"Jumala auttakoon sinua, isä!" Leena suuteli häntä otsalle. "Nuku hyvin ja herää aamulla virkeänä!"
"Hyvää yötä, valkohapsinen tonttuni", sanoi Burgerl. "Lähetit minulle terveisiä, että olet iloinen jos minä sinua hiukan rakastan. Katso, minä alan jo huomenna osottaa sitä. Oletko tyytyväinen?"
"Olen, tyttäreni. Mutta sinun täytyy kiirehtiä, sillä sinulla on vähän aikaa."
"Isä!" huudahti Leena.
"Niin, niin, olenhan jo ylen vanha. Saanhan sanoa, että olen vanha?
Hyvää yötä, hyvää yötä!"
Leena ja Burgerl menivät.
Kun Kaspar ojensi vanhukselle kätensä, ei tämä tahtonut sitä päästää.
Kaspar kumartui ja kysyi: "Onko sinulla minulle sanomista?"
Vanhus nyökkäsi.