Kaspar astui oven luo. "Minä tulen kohta", hän sanoi oven ulkopuolelle, sulki sen sitten ja palasi Reindorferin luokse.
Tämä nosti kätensä. "Annatko minulle anteeksi?"
"Mitä anteeksiantamista minulla olisi?"
"Että olen tullut tänne."
"Kaikille meille on ilo nähdä sinua".
"Ah, rakkaat ystävät! Et voi uskoa kuinka siitä iloitsen! Pysykää aina samanlaisina, ja Jumala suojelkoon teidän elämäänne, terveyttänne ja kunniaanne!"
"Siihen sanon sydämestäni aamen, isä Reindorfer."
"Sentähden on minulle lohdutus, että pääsin tänne. Mutta viisainta olisi ollut pysyä poissa. Pelkään saattavani teille pelottavan häiriön."
"Ei mitään häiriötä, vielä vähemmän pelottavaa."
"Mutta jos minä nyt tähän kuolen…"