Rengit sanoivat naispalvelijoille monta pilasanaa ja nämä taas usein hymyilivät keskenään. Mutta kaikki asettuivat taas pian juhlallisen vakaviksi aivan niinkuin sopikin, kun emännän vaikeat hetket olivat tulleet.
Nyt Heiner kurotti päätään, sillä hän näki isännän kiirehtivän puutarhan läpi.
"Aja nyt, Heiner!" huusi tämä. "Vie terveiset Halden isännälle, että kaikki on tapahtunut onnellisesti ja meillä on nyt poika! Hän on niin vahva kuin karhu, sanon sinulle, paraikaa häntä kylvetetään ensimäistä kertaa, ja hän kirkuu vimmatusti." Hän löi toista hevosta selkään. "Riennä, rusko virkku!"
Se oli erään laulun alku, jota lauletaan polvella ratsastavalle lapselle.
Heiner istui siinä ohjakset höllällä, ja näytti siltä kuin hän olisi isännältään kuullut vierasta kieltä. Mutta puutarhan läpi juoksi tyttö, jota täytyi katsoa. Hänen mustat kutrinsa valuivat luonnollisina kiharoina niskaan, hänen valkoisista kasvoistaan helotti kaksi purppuran punaista poskipäätä ja hänen pyöreät käsivartensa ja sirot jalkansa liikkuivat vilkkaasti ja ketterästi. Sivumennen hän heitti ystävällisen silmäyksen Heineriin, mutta kääntyi sitten heti hänestä ylpeällä, pilkallisella tavalla, joka osotti että rattailla istuja on hänelle vieras ja sellaisena pysyy. Se oli Burgerl, joka oli viime näkemästä tullut melkein päätään pitemmäksi ja erittäin kauniiksi.
Grasbodenin isännän ajatukset olivat tietysti toisaalla eikä hän siis huomannut, mihin toinen oli kiintynyt. Hän löi leikillisesti isäntärenkiä reiteen.
Heiner kirkaisi ja nauroi. "Mitä odotat? Aja!" sanoi isäntä.
Rattaat vierivät pois.
Kylän läpi ajaessaan Heiner kiirehti hevosia, mutta hiljaisella metsätiellä ne saivat juosta hölkytellä verkkaan.
Kuinka kauniiksi Burgerl oli kehittynytkään! Lapsena hän piti paljon Heineristä, koska Heiner oli taitava töissään eikä muutenkaan älytön … mutta nyt? Tyly hän ei juuri nytkään ollut. Ja nyt oli talossa poika, joka kerran perii Grasbodenin; Burgerl ei siis enää ollut upporikkaan suurtilallisen ainoa lapsi ja perijä; eikähän Heinerkään ollut huonojen vanhempien lapsi, vaikkakin toinen poika. Pienen maatilan hän helposti voisi hankkia itselleen, ja mikä siinä olisi eläessä? Hänen veljensä ja natonsa viettivät sellaisella kaikkein onnellisinta elämää! Ja odottaa hän kyllä voisi, vaikkapa seitsemän pitkää vuotta, sillä onhan hän nuori. Vanhassa testamentissa puhutaan sellaisesta odotuksesta … tätä tyttöä hän odottaisi seitsemän kertaa seitsemän…