Hän heitti pois kynän ja kääntyi lapsiin. "Mikä sinun nimesi on?" hän kysyi tytöltä, jonka vaimo oli tuonut aivan hänen polvensa luo.
Tyttö nauroi hämillään.
"No, haasta pois!" Hän nosti lapsen polvelleen. "Mikä sinun nimesi on?"
"Magdaleena."
"Mikä muu?"
Tyttö mietti hetkisen. "Reindorfer", sanoi hän sitten reippaasti.
Myllärin käsivarsi, jolla hän piti lasta, kouristui kokoon ja ehdottomasti painoi hän toisella kädellään pientä valkeaa päätä poveaan vasten.
Tyttö hämmästyi hyväilyä, johon hän ei ollut tottunut, hän ponnisti molemmilla käsillään myllärin rintaan ja kirvottautui vapaaksi sekä katsoi sitten suurilla ruskeilla silmillään mylläriä silmiin.
Tämä ei voinut katsetta sietää. Hän nosti tytön polveltaan ja asetti jälleen permannolle. Hänen kätensä vapisivat.
Florian oli tähän asti isäänsä nojaten katsellut pientä leikkitoveriaan, nyt molemmat pienokaiset seisoivat vieretysten permannolla. Myllärin vaimo katseli heitä kauan ja sanoi sitten: "Tyttö on aivan meidän Florianin näköinen."