Mylläri puisti päätään.
"Katso itse, silmät ainakin ovat samanlaiset."
Mylläri nousi harmistuneena ja saattoi vaimon sekä lapset ovelle.
"Menkää matkoihinne, minun pitää laskea", hän sanoi heille ja lisäsi
Leenaan kääntyen. "Koetapa sinä laittautua kotiisi!"
"No mutta älä pelottele tyttöä", sanoi vaimo. "Hänhän on pieni herttainen olento."
"Niin, niin, mutta ajattele kuinka kauas hän on eksynyt; häntä kenties etsitään Reindorfissa."
"Minä saatan häntä jonkun matkaa."
"Pysy vain kotona — lähetä renki tahi palvelustyttö viemään häntä."
Mylläri sulki oven heidän jälkeensä.
"Rosel!" huusi myllärin vaimo pihamaalle tultuaan.
"Heti, emäntä!" vastasi eräs ääni, ja heti kiiruhti hyvinvoiva palvelijatar aitasta. "Mitä on tehtävä?"
"Mene ja vie tämä tyttö Reindorfiin, hän on sieltä. Sano, että hän on seurannut meidän Floriania tänne asti. Sellainen on lasten tapa eikä tyttöä saa sentähden kurittaa." Hän silitti hellästi pienokaisen vaaleita kiharoita. "Jumala suojelkoon sinua, lapsukainen!"