Palvelustyttö meni ja talutti tytön pois.
"Tule uudestaan!" huusi Florian hänen jälkeensä.
Pienokainen ehätti minkä pienillä säärillään jaksoi pysyäkseen kiirehtivän toverinsa rinnalla. Oi, kuinka pitkältä olikaan kotiin, — ja vitsaa hän varmasti saisi, kun oli mennyt niin kauas, — ja mylly — hän ei edes saanut nähdä, mitenkä siinä jauhoja tehdään. Tämä oli todellakin kovin surullista! Hänen kasvonsa vääntyivät itkuun, mutta siihen hänellä ei ollut aikaa, sillä hänen täytyi aina juosta hynttyyttää eteenpäin. Hän antoi pienen päänsä painua rintaa vasten; hiukset valuivat silloin kasvoille peittäen niiden säälittävän ilmeen.
Palvelijatar hiljensi äkkiä käyntiään, veti lapsen luokseen saadakseen hänet katsomaan ylös ja sanoi: "Katso, tuolla tulee isä!"
Vanha Reindorfer tuli heitä vastaan. "Täällä sinä vihdoinkin olet", hän sanoi. "Kyllähän minä uskoinkin, että sinä vielä olet maailmassa. Missä olet ollut?"
Palvelija selvitti asian.
Pikku Leena kuunteli tarkkaavaisena. Voi kuinka tuo Rosel oli paha; ei sanonut mitään siitä, ettei häntä saisi lyödä.
Kun Reindorfer oli kiittänyt myllyn palvelijaa, sanoi hän: "Odota, kunnes kotiin tulemme! Et sinä ilman aikojaan saata näin paljon touhua ja rauhattomuutta."
"Eipä kyllä", palvelija sanoi.
Voi sitä, kuinka paha se oli!