"En anna mitään lupauksia. Kyllähän nyt tietysti hillitsen itseni, mutta kun kerran olen talossasi —"
"Heh! Sitä pelkään niinkuin syntinen taivaan autuutta."
"Totta puhuen, miten voin miellyttää sinun vanhempiasi?"
"Vielä kysytkin! Mitä sen miellyttävämpää voisit tehdä kuin tavallisesti teet ja kun olet sellainen kuin olet. Älä huolehdi siitä, sinuun täytyy mieltyä."
"Tehdä niinkuin teen, olla sellainen kuin olen? Se menee kyllä itsestään. Äitisi on uhkea, kaunis nainen, olisi iloista, jos hän voisi minusta pitää."
"Minun äitini! Vaikka hän on suuri ja juhlallinen, taipuu hän mielesi mukaan. Milloin vain on tullut sinusta puhe, on hän näyttänyt olevan aivan rakastunut sinuun; jos hän olisi mies, voisin olla mustasukkainen. Ajattele, hän muistaa vielä, kuinka sinä pienenä seurasit minua myllylle — muistatko sinä itse vielä sen?"
"Muistanpa kyllä!"
"Silloin hän jo sanoi, että me olemme toistemme näköiset, ja samaa on hän sanonut sittenkin tähän päivään asti."
"Joutavia, mitenkä joku mies ja nainen voivat olla toisensa näköiset?"
"Mutta minäkin olen samaa mieltä."