"Arvaa, äiti!"
"Siihen ei minulla ole aikaa, saisin kenties arvailla hyvin kauan; se on kovin vaikeata naisille: eihän sitä tiedä mistä miehet omansa löytävät."
"Sinä tunnet hänet."
"Jos hän on tältä paikkakunnalta, tunnen hänet kyllä; sillä kaikkihan me täällä tunnemme toisemme."
"Hän on käynyt meillä."
"Käynyt meillä? Silloin en ollenkaan tiedä."
"Mutta silloin hän ei ollut tätä suurempi!" Hän kumartui ja piti kättään noin polven korkeudella.
"Ei suinkaan Leena Reindorfer?"
"Juuri hän."
"No, sepä on iloinen sanoma! Mutta sano, oletko jo puhutellut häntä?"