Magdaleena pilkisti keittiön ovesta. "Juokse pian noutamaan isääsi!" sanoi vieras hänelle.
Tyttö kiirehti ulos.
Reindorferin emäntä katsoi vieraaseensa, joka seisoi hänen edessään, ja tarttui hänen molempiin käsivarsiinsa kyynärpäiden yläpuolelta. "Ja miehesi, mylläri, onko hän sallinut sinun tulla tänne sitä varten?"
"Kysytkö vielä! Eihän se ilman hänen suostumustaan hyödyttäisi mitään."
Talonpojan vaimo hiveli kerta toisensa jälkeen tukkaansa, joka riippui hajallaan ohimoilla. "Hän salli sen", kuiskasi hän itsekseen, "hän, joka … oi, jospa hän olisi minut jättänyt aina niin yksin kuin nyt! Taivaan isä, minua ei miltään säästetä, ei miltään!" Kouristuksen tapaiset väristykset tärisyttivät häntä.
Vanha Reindorfer tuli nyt sisään Magdaleenan seuraamana.
"Mistä on kysymys?" tiedusti hän.
Vaimo ojensi toisen käsivartensa Magdaleenaa kohden ja sanoi:
"Vesihaudan myllärin Florian tahtoo naida hänet!"
Talonpoika katsoi kauhistuksissaan vuorotellen jokaista läsnäolijaa.
"Voi, jos olisit sallinut minut lähettää hänet kotoa pois!" nyyhkytti vaimo. "Voi, jos olisit sallinut minun lähettää hänet pois!"