TAAVETTI (Tulee lähemmäksi). Olisipa toki hauska tietää, mitä luulet minun tarkottavan! (Tuntee hänet). No taivahan talikynttilät, sinäkös se olet!?
LIISA (Kääntyy häneen). Kas, Taavetti!
TAAVETTI. Taavetti, niin! Ja Tuupaiskan Liisa! Ja nyt me sitten taas tavattiin! Kukapa olisi uskonut, kun silloin erottiin! — — Kenenkä luo sinä näillä seuduin aijot?
LIISA. Torkkolaan.
TAAVETTI. Torkkolaan?
LIISA. Nii — in, Torkkolaan!
TAAVETTI. No älähän, tänne siis, jossa minä olen renkinä. Pyritkö palvelukseen sinäkin? Mutta sen minä sinulle sanon heti paikalla, että siinä on minullakin sana sanottavana. Me kaksi emme voi saman orren alla asua. Niin, että jos hän sinut pestaa, silloin korjaan minä kapistukseni ja laputan tieheni.
LIISA. Ei sinun tarvitse minun tähteni anturoitasi kuluttaa. Minä olenkin tullut tänne vain tervehtimään, ettäs tiedät.
TAAVETTI. Tervehtimään!?
LIISA. Niin, vain tervehtimään, niin.