TAAVETTI. Vain niin, vain tervehtimään?! Entäs mitä muuta vielä tahdot?
LIISA. Kuuluuko se sinulle? — — Sanohan millainen hän on miehiään, tämä Torkkolan isäntä?
TAAVETTI. Surumielinen hän on. —
LIISA. Hyi toki, se on pahinta kaikesta! Siitä ei ole minulle. Silloin pyörähdän takaisin heti paikalla!
TAAVETTI. Parasta olisikin, kun sen tekisit.
LIISA. Mutta rakas Taavetti, mitä sinulla on minua vastaan. Etkö iloitse, kun taas tavattiin?
TAAVETTI. Taidanpa siitä varoa itseni. Ja sinun pitäisi, mielestäni, hävetä tavatessasi minut.
LIISA. Minusta tuntuu kuin sinä häpeäisit minunkin puolestani.
TAAVETTI. Mitä minun tarvitsisi hävetä, jos saan luvan kysyä?
LIISA. Niin, sanoppas se. Mutta selitäppäs miksi minun, mielestäsi, pitäisi hävetä?