TAAVETTI. Niin, jos minä tahdon!
LIISA (Vilkuilee häneen). Kyllä sinä tahdot, kun oikeen kauniisti pyydän.
TAAVETTI (Ivallisesti). Taidatpa olla hyvin varma!
LIISA. Mutta rakas Taavetti, kuinka voit olla niin tyly minua kohtaan, joka en ikinä ole tehnyt sinulle pikkuistakaan pahaa?
TAAVETTI. Etkö muka ole?! Ilkiätkö kieltää? Etkö sinä muka juoksuttanut minua hännässäsi kuin hupsua, sekä yöt että päivät, sen aikaa kuin olin teidän kylässä.
LIISA (Vilkuilee häneen). No, kenpä sitä kieltäisi?
TAAVETTI. Se nyt vielä puuttuisikin.
LIISA. Mutta mikä siinä sitte niin kiukuttaa? Kaikella kunnialla ja rehellisestihän me elettiin.
TAAVETTI. Niin, sehän se juuri suututtaakin.
LIISA. Mutta rakas Taavetti, kuinka se voi suututtaa sinua, että me emme tehneet sitä, mikä väärin on?