TORKKOLA. Niinkö tosiaankin! Sepäs kummallista! Millä tavalla sitten.
LIISA (Lukea lopottaa). Teidän vaimonne äidillä oli ensimäisissä naimisissa poika. Ja hänen sisarenpoikansa nai äitini sisarentyttären, ja —
TORKKOLA. Kuinkas se oli? — (Kertaa). Eukollani oli velipuoli — — —
Ja entäs sitte, miten sanoit?
LIISA (Kuin edellä, hyvää kyytiä). Niin, hänellä oli velipuoli ja hänen sisarenpoikansa nai äitini sisarentyttären, ja —
TORKKOLA. Mokomasta sukulaisuudestahan alkaa päätä vallan särkeä!
LIISA. Äh, siitäkös nyt kannattaa puhua! Sehän käy kuin katkismusta lukien. Kunhan ulkoa oppii, niin kuin minä!
TORKKOLA. Vallan sinä olet suora tyttö, sinä!
LIISA. Olen, ei voi muuta sanoa.
(Tilta ja Taavetti tulevat sisältä.)
TILTA (Asettaa pöydälle kahvivehkeet ja leivoksia).