LIISA. On niitä huonompiakin nähty. Eikä siinä iässäkään mitään vaaraa ole! Siellä meidän kylässä on muuan ukkorähjä, jolla on hyvinkin kahdeksankymmentä ajastaikaa niskoillaan, mutta sittenkin laulaa, jotta nurkissa kaikaa:
LAULU.
(Sävel: Tääll yksinäni laulelen.)
Ma laulan ja olen iloinen,
Jo vaikka vanhaks' saan.
Jos hautaani käyn tanssien,
Se ketä koskiskaan?
(Toiset kertaavat kaksi viimeistä säettä, Aapeli mukana.)
TAAVETTI. Kies avita! Kuulkaapas isäntää, kun jälleen laulaa! Olisipa tässä nyt ainetta, millä tehdä punssit, niin kilauttaisinpa ilosta kanssanne isäntä!
TORKKOLA. Kyllähän sitä ainetta. Käyppäs Tilta hakemaan. Mutta eihän sinulla ole kuppiakaan?
LIISA. Me juomme samasta kupista.
TAAVETTI (Iloisesti). Sen teemmekin, Liisa, me kaksi, me juomme samasta kupista!
(Ottaa kupin häneltä. Tilta tuo viinapullon, jota Nykänen
hartaasti katselee.)