TORKKOLA. No vie sun, Taavetti! Hänenkö takiaan sinä tässä viime aikoina olet alakärsänä käynyt?
TAAVETTI (Kaataa isännän kuppiin ja omaansa). Saattaapa niin ollakin!
(Kilistelevät.)
LIISA (Laulaa edelleen).
Ah, eihän luojaa loukkaa se,
Ett' iloitsen ma näin.
Ja käskyjään en rikkone,
Jos mull' on ystäväin?
TORKKOLA (Lyö Nykästä selkään). Hörise mukana, senkin vanha hörriäinen!
(Kaikki kertaavat säkeet)
LIISA (Laulaa).
Ei kenkään voine luopua,
Omasta luonnostaan.
Jos tanssin haudan partaalla,
Se kelle kuuluukaan!
(Kaikki yhtyvät.)