TORKKOLA (Hirmustuneena.) Valhettelija!
(Heittää tyynyn hänen päälleen, riistäytyy irti ja menee sisään.)
TEEMU. Jumaliste, jopa tuli kyytiä ukkoon! — Älä ole sinä milläsikään!
Lähde matkaan, niin tarjoon sinulle ryypyn. (Näyttää saamansa rahat).
Ja toisenmoista paloviinaa annetaankin, kuin mitä sinä tarjosit.
NYKÄNEN. Selkääsi pitäisi sinun saada!
TEEMU. Niinkö luulet. Hyvää yötä sitten! Nuku makeasti. — päänalunenhan sinulla jo on!
NYKÄNEN. Piru itse sinut varmaan päälleni lennätti!
TEEMU. Piruko lie? Eukkosihan sen teki!
(Menee.)
NYKÄNEN. Senkin perhanan ämmä retale, ettei ollut sen vertaa älyä päässään, että olisi pidättänyt tuon juopporatin kotona! Olisihan hän itsekin tänne jaksanut. Mutta mittasi sinä saat. — Tässä minä olen kulkenut ja huhtonut lähes puoli vuotta ja kiittänyt luojaani jokaisesta päähäni pälkähtäneestä juonesta, jolla voisin tämän syntisen omaatuntoa herättää! Ja hukkaan on kaikki mennyt, kaikki tyyni, vain siksi, että akkaväki on niin perhanan tyhmä. Vaan minäpä en antaudu — en piru vie hellitäkään! Minäkin ajan mukana sinne, tahtokoon eli ei! — Kätkeydyn hänen turkkinsa alle — sen minä teenkin.
(Aikoo hiipiä taloon, kuulee sieltä puhetta, kääntyy ja livistää pois nurkan taa.)