TORKKOLA (Sovittaa silmälasit nenälleen ja avaa kirjan). Kas niin, lapseni. Nyt ryhdymme päivätyöhömme. Kukin omaansa! (Selailee kirjaa.) Eikö lankomieheni vielä ole täällä?
TILTA (Jyrkästi). Ei!
TORKKOLA. Kun hän tulee, niin tuohan kahvia sisälle. Ja menkää herran nimeen!
(Alkaa lukea. Tilta menee.)
TORKKOLA (Hetken kuluttua, keskeyttämättä lukemistaan). Herra olkoon kanssasi, Taavetti!
TAAVETTI. En minä ole mitään sanonut.
TORKKOLA (Katsoo ylös). Tahdotko mitä, vai?
TAAVETTI (Viivytellen). Tahdon. — Tuosta lankomiehestännehän minä vain, — tuosta Nykäsestä minä tahtoisin kanssanne haastaa hiukan, jos niinkuin sopisi.
TORKKOLA. Haasta vaan. Vaan älä yritäkään haukkumisia.
TAAVETTI. Mitäs mokomille naudoille haukkumisia haaskaamaan.