"No, Kirninger, siinä ei auta itkut, asia on nyt kerran, kuten on", sanoi nuori lakimies, ja vaiettuaan viitisen minuuttia, kysyi hän leppeällä äänellä: "Oletteko siinä määrin tyyntynyt, Kirninger, että voitte kuulla, mitä teitä vastaan on ilmennyt?"
Kysytty kohotti päänsä, katsoi ilmeettömin silmin ja laski ikäänkuin myöntäen jälleen päänsä alas.
"Tahdomme siis, kuten itsekin olette suostunut, koota yhteen todistajain lausunnot ja mitä on huomattu ruumiin löytöpaikalla. Serkkunne, Vinzenz Kallinger, oli kateissa viime marraskuusta lähtien, ja tiedetään päivälleen ja tunnilleen, milloin hänet nähtiin viimeksi kylässä. Eilen löydettiin metsäniityltä hänen ruumiinsa, pääkallo ruhjottuna, hänet oli siis väkivaltaisesti saatettu pois päiviltä, ja kun hän vielä vähää ennen oli kylän ravintolassa näytellyt rahoja, vaikkei ruumista tutkittaessa häneltä löytynyt mitään, niin on otaksuttavaa, että murhaaja on ottanut rahat ja siis tehnyt ryöstömurhan.
"Edelleen on varmasti otaksuttavaa, että hänen viimeinen taivalluksensa oli kylästä mainitulle metsäniitylle, ja hänet nähtiinkin viimeisen kerran tällä taipaleella yhden ja kahden välillä, hänet näkivät siellä ajorenki Zacharias Zach, joka rattaillaan ajoi metsän lävitse, ja vanha Birkhoferin muori, joka siellä keräili puita, eikä ainoastaan heidän yhtäpitäväin todistustensa, vaan myös teidänkin, Kirninger, tunnustuksenne kautta on varmistettu, ettei hän ollut yksin, vaan teidän seurassanne.
"Te myönnätte, Kirninger, ettette ollut serkkunne kera ystävällisissä suhteissa, ette voi kieltää, että olitte kovassa ahdingossa ja että pienen summan takia oli ulosotto ovenne edessä, te tunnustatte jo metsään mennessänne tietäneenne, että Kallingerilla oli rahaa mukanaan, sanotte itse, että rahojen tähden jouduitte hänen kanssansa riitaan, ja Birkhoferin muori on valmis valalle siitä, että te olitte sanonut: 'Sinulle olisi oikein, visukinttu, jos joku löisi kallosi murskaksi ja tyhjentäisi taskusi!' Mahdoitte ottaa kirveen huomaamattanne mukaan, mutta nyt se oli käsillä, ainoastaan teidän nähtiin metsästä palaavan, vanha mies, kuten nyt on selvinnyt, oli jäänyt sinne kuoliaana, hänen rahansa oli ryövätty, eikä ainoastaan täkäläisen kauppiaan kirjoista käy selville, että murhan jälkeisenä päivänä olette maksanut veikanne hänelle, te itse myönnätte sen, vieläpä kaikkia kaunistelevia verukkeita epäillen myönnätte rahojen olevan Kallingerilta peräisin. Murhapaikalta löydettiin kirves, jolla teko oli tehty, ja teidän täytyy se tunnustaa omaksenne. Se on tämä sama kirves", — näin sanoen nosti hän sen pystyyn — "se on tosin ruosteesta hieman kärsinyt, mutta siinä ei ole mitään pykälöitä, ja tarvitsee vain pyyhkästä peukalollaan terää huomatakseen, että se oli terävä, kun sitä käytettiin tekoon!"
Oli tullut jälleen hiljaisuus ja siinä kuului syytetyn raskas, ähkyvä hengitys.
"No, Kirninger, mitä teillä on siihen sanottavaa?"
Koristen, ikäänkuin hän olisi omaan kuoloonsa tukehtumaisillaan, tulivat sanat hänen suustaan: "Olen syytön".
Ihmisystävällisellä laupeudellakin on rajansa ja kun tuomari on syytetyn kera päässyt niin pitkälle, että vaivojen kauneimpana palkkana on enää odotettavissa katuvainen tunnustus, niin muuttuu kieltäminen loukkaavaksi mielettömyydeksi. Tohtori Haidenreich ojentautui pystyyn ja sanoi tuimemmalla äänellä kuin ennen: "Korb, kutsukaa Zach sisään".
Santarmipäällikkö meni sivuovelle ja päästi ajorengin kamarista.