"Zach, katsokaa tarkoin tätä miestä, tunnettehan hänet?"
Kyttyräselkä piti ilmeisesti tarpeettomana täyttää tätä oikeudellista vaatimusta, sillä hän ei katsonut ensinkään syytettyä, vaan sanoi: "Kyllä tunnen hänet, hän on Kirninger!"
"Toistakaa lausuntonne hänen läsnäollessaan!"
"Kyllä, kyllä, älä ole vihainen, Kirninger, en tahdo sinun onnettomuuttasi —".
"Jättäkää moiset, sanokaa vain mitä ennen olette ilmottanut ja selittänyt olevanne valmis vahvistamaan valallanne."
"Kyllä, kyllä, tuntuu vain vaikealta, kuinka alottaisin." Ajorenki raapasi korvansa taustaa, mutta astui sitte jokseenkin lähelle Kirningeriä ja sanoi lyhyeen katkonaiseen tapaan, josta kuului ikäänkuin luottavaa rohkeutta: "Niin, eihän siinä auta mikään. Olen nähnyt sinut, Kirninger, tiedäthän, silloin metsässä. Kulit serkkusi, Kallingerin kera. Ajoin perästänne. Kerran peityitte näkyvistäni, molemmat. Kohta sen jälkeen kuulin huudon. Yhden vain. Sitte oli aivan kuin joku vetäisi jotakin vesakon lävitse. Sitte oli hiljaista, ja kotvan jälkeen juoksit kylää kohden kuten mieletön. Joo, siinä kaikki."
"Ja minusta siinä on kylliksi", sanoi tohtori Haidenreich. "Mitä teillä on siihen sanottavaa, Kirninger?"
Puhuteltu tuijotteli lasittunein silmin ympärilleen. Hän pudisti päätään. "Ei mitään", änkytti hän käheällä äänellä. "Kaikki on mennyttä! Tehkää minulle mitä tahdotte."
Kun Korb tuomarin viittauksesta vei hänet ulos huoneesta, seurasi hän tahdotonna.
* * * * *