Lähdettyään tutkintotuomarin luota, tallusteli ajorenki kylän lävitse; muuten häntä puhuttelivat aniharvat, sillä hänen oli havaittu ihmisille puhuvan vasten kasvoja aivan toista kuin selän takana ja että hän yhden kera päästäkseen hyviin väleihin puhui pahaa puolesta tusinasta, mutta kun kyläläisten keskuuteen oli levinnyt sanoma, että Zach oli niin kauvan viipynyt herra oikeustohtorin luona, että hänellä oli ollut niin paljo tärkeää sanottavaa, tiesipä melkein tarkoin ilmottaa miten murhatyö oli tapahtunut, niin juoksivat ihmiset aivan hänen perästään, eikä hän väsynyt, kun vain jokin utelias vilkasi häneen, merkitsevästi ojentelemaan oikeaa käsivarttaan ja pitkäveteisellä äänellä alottamaan: "Joo — hyvät ihmiset, jopa teki tekosen — jopa teki tekosen se, joka vanhan Kallingerin pani pois päiviltä! Joo, ja kenen luulette hänen olevan? Hyvä isä, ei kukaan muu kuin hänen lihallinen serkkunsa, Kirninger! Joo! Mitäs siitä sanotte?"
Enimmäkseen olivat ihmiset niin rehellisiä, että aluksi tunnustivat, etteivät mitään sellaista olleet osanneet ajatellakaan, mutta keskustelun jatkuessa vakuutti melkein jokainen, että hän oli sitä jo heti ajatellut. No niin, mies menettää kaikkensa juopotteluun, vaimo arpajaisiin! Mihin se vie? Eihän muuta ole odotettavissakaan.
Zachin saapuessa Kirningerin majan lähelle, seisoi siellä jo rypäs ihmisiä, jotka keskustelivat puoliääneen tehden vilkkaita eleitä. Hänelle viitattiin, mutta hän pudisti päätänsä ja jatkoi kulkuaan ovelle saakka, jossa hän asetti toisen jalkansa kynnykselle ja katsoi kyökkiin. Rosl askaroi lieden ääressä.
"Hyvää iltaa, Kirningerin emäntä", sanoi ajorenki. Hän sanoi sen sangen pehmeällä äänellä, josta helähti ystävällistä osanottoa.
Mutta emäntä puolestaan mahtoi tuntea vähemmän ystävyyttä häntä kohtaan, sillä hän vastasi mitä ynseimmin: "Hyvää iltaa!"
"Vaimoparka", jatkoi kyttyräselkä, osanottavasti. "Aivan käy sinua sääliksi."
"Rikas en ole", vastasi vaimo, "mutta en toki niin köyhäkään, että tarvitsisin sinun säälittelyjäsi."
"Et tosin vielä tiedä siitä mitään, mutta kokoa voimasi, Kirningerin vaimo, kokoa voimasi, että jaksat sen kuulla! Miehesi ovat oikeusherrat pidättäneet ja antavat tuskin häntä takaisin; vievät vielä tänään hänet pois."
"Niin sitä pitää, enemmänpähän saat, kunhan mieheni tulee."
"Älä laske leikkiä, Kirningerin vaimo; olethan vielä nuori sievä vaimo, joka yhden miehen menetettyään voi lohduttautua sillä, että löytää kyllä helposti uuden, ja jollet ketään löytäisi, tiedän kyllä neuvoa oikean, sillä minun mieltäni painaa, että olen täytynyt todistaa Peteriäsi vastaan, ja nyt joutuu hän hirsipuuhun —."