Tuollaisesta sisimmästä liekistä puhkesi kai ilmestyksen pyhä liekki esiin, ja sille, joka uskollisesti omistaa sen lämmön ja siunauksen, koittaa hetki, jolloin yksi kipinä sen hehkusta sytyttää hänen sydämensä ja hän tuntee itsessään osan tuosta ainokaisesta voimasta!
Nuori pappi levitti kätensä taivasta kohden; silloin kapsahti jokin hautojen välissä, hiiri tahi sisilisko; hän säpsähti ja katseli hetkisen aaltoilevaan ruohikkoon, sitten pannen kätensä ristiin ja painaen nöyrästi päänsä alas.
"Herralle yksin kunnia ja minulle rauha vaelluksessani hänen sanansa jälkeen."
Ah, harvinaisia ovat tuollaiset valtaavan innostuksen hetket, jolloin ihminen ikäänkuin samalla kertaa löytää tien itsestään ulos ja pois itsensä ylitse! Nopeasti kuin kurimo vetää jokapäiväisyys jälleen ihmisen piiriinsä ja totuttuihin askareihin, jotka melkein ovat tulleet kuin osaksi hänestä itsestään, ja mitä halvempi sellainen askare on, sitä pakottavammalta näyttää sen toimittaminen; on aivankuin se ivallisesti hihittelisi: Teidän herrautenne suvaitsi hetkisen olla Jumala, mutta ette kuitenkaan senvuoksi ole unohtanut minun olemassa-oloani.
Jo seuraavana iltapäivänä istui kappalainen jälleen ummehtuneessa virkahuoneessa. Sen oven takana seisoi pastori kuuntelemassa. Vähäväliä kajahti sisältä läiskähtävä läpsäys. Kun tämä vanhasta herrasta kävi liikanaiseksi, astui hän nauraen sisään. "Rakas herra Sederl, ei, tuollainen ei enää saa jatkua pitemmälle, edesvastuuta en minä ota niskoilleni! Tehän vallan teette lopun itsestänne! Heti huomisaamuna varahin lähetän kauppiaalta hakemaan kärpäspaperia; toivoakseni saa tuolta veitikalta ehta lajia, jonka avulla pääsemme eroon noista rakkareista, sillä jos voisimme syöttää niitä siihen ripotellulla sokerilla, niin ostaisimme niitä vielä useampiakin."
Helenan kauhistus rippituolissa oli vilpitön, hänen valituksensa ilmipuhkeaminen ei ollut mitään teeskenneltyä, edeltäpäin laskettua. Hän pelkäsi synninpäästön kieltoa, häväisevää paljastusta ihmisten edessä tahi jotain muuta, hän ei itsekään oikein tiennyt mitä, joka samalla tavalla voisi tehdä tyhjäksi kaikki hänen tulevaisuuden suunnittelunsa ja tuumansa. Hän ei voinut vielä kotimatkallakaan tointua liikutuksestaan ja hän lupasi kiitollisin sydämin tästä päivästä alkaen pitää itsensä kunnollisena ja rehellisenä, "jos vain tällä kertaa kaikki hyvin päättyisi".
Mutta sillä hetkellä, jolloin Kärpästentappaja-kappalainen tuli häirityksi pastorin sisäänastumisesta, tarkasteli hän morsiuspukuaan, joka oli levällään hänen sänkynsä päällä, ja rallatteli ja lauloi hyppysäveltä.
Hiiriä aina kissat saa ja aina varpuset lentää, miestään emännät rakastaa, mutt' aina pettävät sentään.
Oli se rippi se eilinen! Niinpä niin, vaikea, kova rippi. Jumalalle kiitos, että se jo oli kestetty!
Vanha pastori tunsi rippilapsensa ja oli vakuutettu siitä, että jotkut heistä vain toisenlaisten olosuhteiden kautta, joihin heidän joko hyvällä tai pahalla oli taivuttava, voivat tulla järkiinsä; senvuoksi olikin hän kai hyvillään siitä että Zinshoferin tytär joutui miehelään, ja senvuoksi sanoi hän, tuota rippiä tarkottaen — jolloin hieno epäily hiipi hänen mieleensä sen parantavista, pysyväisistä seurauksista — kappalaiselle: Teillä voi siitä olla jotain opittavaa!