"Ovatko ne juutalaisia?"
"Mitä sanottekaan, herraseni? Kristittyjä, — kristittyjä, sanon Teille täydellä vakuudella. Mutta kuulkaapas eräs neuvo, herrani, etsikää itsellenne jokin sivuansio, kuten minäkin olen etsinyt."
"En tiedä mitään sellaista."
"Kuulkaahan, tehkää pakanallisia kuvioita."
"Vaikkei se syntikään olisi, niin en kumminkaan osaisi niitä tehdäkään."
"Älkää olko huolissanne, minä teidän sijassanne saisin kyllä valmiiksi sellaisiakin jumalankuvia. Veistelkää mies, jolla ei ole muuta vaatekappaletta yllä kuin housujen sijasta viikunanlehti, ja asettakaa hänet istumaan viinivatiin, niin Teillä on Bacchus, viinin jumala; pankaa hänelle käteen päristin, niin siitä tulee Herakles, antakaa hänen pitää siivet jalkojen asemesta ja kädessä keppi, jossa rinkilöiden sijasta kiemurtelee pari käärmettä, niin on Mercurius valmis. Pääasia jumalaistarustossa on luonnollisuus. Värit voitte jättää panematta, tehkää kuvat hyvin likaisiksi, niillä on sitten taidearvo, jota sanotaan platinaksi. Minä pidän huolen siitä että saatte, jos vain haluatte, käsiinne kokonaisen jumalaistarustokirjan, jossa ne ovat kaikki kuvattuina, jumalat ja jumalattaret."
"Eikö naispuolistenkaan yllä ole mitään? Ovatko hekin samanlaisia?"
"Joskus on heidän yllään joku vanha vaatekappale; mutta jos seuraatte neuvoani, herraseni, niin valmistatte vain Venuksia, ne ovat aina kaupaksikäypiä. Mutta mitä huolinkaan puhua Teille siitä, ikäänkuin se olisi Teille varsin outoa. Eikö Venus ole hiuskarvalleen pyhän Eevan näköinen? sellaisille saisitte toki heti sen valmistuttua tilauksia!"
"Siinä suuresti erehdytte", sanoi pyhänkuvaintekijä vakuuttavasti, "huomatkaa ensiksikin tarkoin, että Eeva on yhtä vähän pyhä kuin Aatamikin ja toiseksi, että hänellä oli, ennenkuin Herra ajoi hänet pois paratiisista, verhona puunlehviä ja sittemmin erämaassa eläimennahkoja."
"No sekö nyt oli suuri erehdys!? Jättäkää pyhyys puunlehvineen ja eläimennahkoineen pois, niin Teillä on mitä tarvitsette."