Muckerl pudisti harmistuneena päätään. "En ymmärrä mitä tarkotatte. Ei vielä milloinkaan ole Aatamia ja Eevaa haluttu, ja sehän on ymmärrettävääkin — kuka niitä asettaisi huoneisiinsa, lasten nähtäviksi?"
"Eivät ne lapsille kuulukaan. Veistäkää te vain Eeva kuten olen sanonut, ja sanokaa sitä Venukseksi, mitä sillä on väliä? Te olette minua kiittävä ja mallistakaan ei teidän tarvitse olla pulassa." Hän viittasi keittiöön, jossa Helena askaroi lieden ääressä. "Mikä muhkea vaimo teillä onkin!"
"Hyi perhana!"
"Kuinka sanotte: 'hyi perhana', kun toiset sanoisivat: 'Jumala, kuinka kaunis ja kun voisitte sillä ansaita rahaa?' No, tehkää tai olkaa tekemättä! Olen tarkottanut teidän hyväänne. Mutta koska on puhuttu rahan ansaitsemisesta ja koska olen antanut teidän ansaita, niin sallikaa minunkin tehdä samoin."
"Onko teillä jotain kaupantavaraa?"
"Ettäkö kantaisin jotakin myttyä?" kysyi pikku mies loukkautuneena. "Minä olen erään henkivakuutusyhtiön asiamies ja sellaisena tahtoisin kernaasti tehdä kauppoja kanssanne; vakuuttakaa itsenne."
Muckerl pudisti torjuen oikeaa kättään. "Henkivakuutus? Minä tunnen sen, olen sanonut sen oikeastaan olevan kuolemanvakuutuksen; sille, joka elää kauvan, ei maksamisesta tule loppuakaan, ja etua siitä olisi vain sille, joka heti ensimäisen suorituksensa jälkeen kuolisi."
"He-he, oikeassa olette, herraseni, se on oikeastaan vakuutus kuolemantapauksen varalta, mutta Te ette voi uskoakaan mikä suuri merkitys tuollaisella nimityksellä on! Eihän sitä toki voine nimittää kuolemanvakuutukseksi? Kuinka monet ihmiset arastelisivatkaan ruveta siihen!"
"Olkoon sen nimi mikä tahansa, minä en sitoudu pitkiin maksamisiin enkä pikaiseen kuolemaan."
"Jumalani, talonpoikaisille ihmisille saa puhua keuhkonsa kuiviin selittäessään heille vakuutuksen olemusta! Kun minä niille näytän kuolemantapauksen, raesateen hävityksen, tulen- ja vedenvahingon, tapaturmien ja matkaonnettomuuksien varalta otetun vakuutuksen hyödyn, niin eivätkö ne seiso siinä ja pudistele päätänsä, peläten ja toivoen samalla pelkästä ahneudesta, että jo pian tulisi kuolema ja raesateet ja tulen- ja vedenvaara ja tavaran tuho ja ruumiin vauriot! Vanhurskas Jumala, kylläpä sellaisesta toiminnasta yhtiö voisi kukoistaa! Eikö jokaiselle järkevälle ihmiselle ole aivan kouraantuntuvaa, että vain tuhansien sisäänmaksuista voidaan suorittaa hyvitys sille vähemmistölle, jota tuollaiset onnettomuudet kohtaavat."