Pyhänkuvaintekijä katsahti kummastuneena ylös. Mistä tämä äkillinen asiaansekaantuminen? Hän liikahutti suupieltään alemma ja tuijotti Helenaan suurin silmin. Häntä harmitti, että tämä, sensijaan että olisi ollut hänen puolellaan, niin odottamatta puhui vieraan eduksi ja päällepäätteeksi vielä asiassa, joka koski monivuotisia menoja ja joka hänen kuolemansa sattuessa lupasi Helenalle hyötyä. Pitikö hänen sanoa se mikä jo pyöri hänen kielellään: että jos Helenan kerran täytyisi mennä kerjäämään, niin olisi hän sen täydelleen ansainnut Muckerlin autuaan äidin vuoksi ja että hän tähän saakka aina oli pannut kovin pahakseen miehensä kaiken huolehtimisen lapsen suhteen, mikä muutoin…? Mutta mitä ajattelisi tuo juutalainen, jos kuulisi hänen tuolla tavoin mekastavan vaimolleen? Ei. Hän lupasi harkita asiaa ja "kerran" vielä vakuuttaa itsensä.
"Jumala siitä varjelkoon!" huudahti pieni asiamies ja huitoi käsiään ilmassa. "Jumala siitä varjelkoon, että antaisin teidän katua tuollaista hyvää päätöstä. Ei tule siitä mitään, herraseni, nyt istuudutte aterialle, sitten menemme tuonne ylös isännän luo pyytämään lainaksi hänen vaunujaan, —"
"Vaunujaanko?!"
"Me emme ole yksin; niissä kylissä, joiden ohi kuljemme, on vielä viisi muuta henkilöä, jotka ovat tehneet saman päätöksen. Te teette juuri puolen tusinan täydeksi, hyvä herra. Näette, että se vetelee. Mistä muutoin saisin kustannukset?"
"No, sitten täytyy sinun kai lähteä, Muckerl", sanoi Helena, "kun nyt näin ilmaiseksi tarjoutuu tilaisuus."
"Sinä et suinkaan aavistakaan, että maksuaikakin tulee eteen?"
"Älä ole lapsekas, tarkotan vaan, että koska kerran jo olet päättänyt asian varmaksi, niin minkävuoksi lykkäisit sen tuonnemmaksi?"
Muckerl ei tosin ollut mitään päättänyt ja että asia näin päätäpahkaa piti tuleman ratkaistuksi, se teki sen hänelle vielä arveluttavammaksi. Hän raapi päätänsä.
Mutta asiamies hoputti: "Kuunnelkaa rouvanne puhetta, hyvä herra; rouvien sanojen kuunteleminen on useissa tapauksissa hyvä, vaikkei sentään kaikissa. Me olemme parin tunnin kuluttua tuolla kaupungissa ja siellä viivymme vain mitättömän vähän aikaa. Illalla olette jälleen kotona, herraseni."
"No katsos, kaikkihan on nyt varsin hyvin järjestetty. Tule nyt Muckerl syömään, ettei haaskata aikaa. Kenties herrakin ottaa lusikallisen lientä?"