"Minulla on sinne huomenna asioita", virkkoi isäntä, "olisin mielissäni, jos sinä lähtisit kanssani, niin ettei työssä enää tapahtuisi mitään viivytystä."
"Suostun siihen."
"Se on siis päätetty. Minä noudan sinut huomenna. Aikamäärää en vielä tiedä. Nyt en tahdo kauemmin sinua pidättää. Hyvää yötä!"
Tuvan oven vieressä, tuolin edessä, jossa lapsi istui, oli Helena polvillaan. "Sanoppa nyt poju: Paljon kiitoksia ja Jumalan haltuun!" saneli hän pienokaiselle ja tarttui ylös katsahtamatta tämän pyöreään kätöseen ja taivutti sitä kuten tervehdykseen.
Puunleikkelijä saattoi uutta tilauksentekijää tuvan kynnykselle asti; siellä hän nyökäytti päätään ja isäntä tarttui lakkiinsa.
Seuraavana aamupäivänä ajoi nuori Sternstein taas taloon. Hän hypähti alas vaunuista ja astui tervehtien majaan. "No, joko lähdetään?" kysyi hän.
"Heti", vastasi pyhänkuvaintekijä ja juoksi tupaan pukeutumaan "pyhäisiinsä."
Helana nojautui liettä vastaan ja hänen jaloissaan leikitteli pikku
Muckerl.
Toni tempasi keittiön oven, joka oli auki maantielle päin, puoleksi kiinni, tarttuen sitten Helenan käteen. "Palkitkoon Jumala sinulle sen", kuiskasi hän, "että kumminkin lapsen opetat olemaan ystävällinen minua kohtaan."
"Lasta voi ystävällisyydenosotus vain hyödyttää, eikä se tuota mitään vahinkoa sille."